Mies taivaan ja kadotuksen risteyksessä

Jim Woodfordilla oli näennäisesti elämässä kaikki hyvin. Hän oli naimisissa ja lisäksi hänellä oli menestyvä liikeyritys. Jossain vaiheessa hän kuitenkin sairastui erittäin harvinaiseen ja vakavaan Guillan Barren syndroomaan. Jim joutui suunnattomien kipujensa tähden turvautumaan kovemman tason särkylääkkeisiin, joiden yliannostukseen hän kuoli tahattomasti eräänä päivänä. Silloin Jim joutui kasvokkain sen kanssa, että maallinen mammona oli ollut hänen ainoa jumalansa. Jokin Jimin sisällä sai hänet kuitenkin viimeisillä hengenvedoillaan pyytämään Jumalalta anteeksi sitä elämää jonka hän oli elänyt.

Irtaantuessaan ruumiistaan hän päätyi lopulta todella merkilliseen paikkaan, jonkinlaiseen “taivaan ja helvetin risteykseen”. Kirjaimellisesti itse kuolema kiipesi alas syvyyden kuilusta hakemaan hänen sieluansa, mutta Jumalalla oli jotain muuta varattuna hänelle. Tämä tosikertomus on hyvä muistutus siitä, että Jeesuksella on todella kuoleman ja tuonelan avaimet kädessään.

Tässä Jim Woodfordin uskomattaman hieno todistus, jonka olen yhdistellyt Sid Rothin yliluonnollista jaksosta 593, sekä DestinyImagen blogista:

Linkki videoon TV7 arkistossa

Linkki juttuun Destiny Imagen blogissa

 

“Hävettää myöntää mutta mammona oli minun jumalani. Elin Amerikkalais-Kanadalaista unelmaa menestyvästä urasta ja liikeyrityksestä. Silti heräilin jatkuvasti keskellä yötä ihmeellinen kaipuu sisimmässäni, jonka tyhmyyksissäni tulkitsin tarpeeksi hommata nopeampi lentokone, isompi auto tai isompi vene.“

Eräänä päivänä Jimin elämä muuttuu melkoisesti kun hän saa diagnoosin vakavasta Guillian Barren syndroomasta.

“Guillain Barren syndrooma on sairaus joka on usein tappava, se rappeuttaa aivorungon myeliinikerrosta. Se on verrattavissa siihen jos sähköjohdosta poistettaisiin eriste päältä. Kaikki aivosignaalini häiriintyivät ja alkoivat sitten tuottamaan kipua. Lensin lentokoneilla ja ajoin autoilla mutta sitten minusta tuli kaveri joka oli täysin riippuvainen hoitajista, mukaanlukien minun vaimostani, joka oli myös sairaanhoitaja.

Minä jouduin opettelemaan räpyttelemään silmiäni yksi silmä kerrallaan, sillä jokainen silmänräpäytys tuotti niin ison määrän kipua, ei siis pelkästään minun silmissäni, vaan koko minun kehossani. Minun koko keskushermostoni oli joutunut tämän äärimmäisen vammauttavan taudin häiritsemäksi.

Tämä tauti täytti kehoni jatkuvalla ja sanoinkuvaamattomalla kivulla joka lopulta sammutti maallisen kehoni. Minun sormeni alkoivat kouristaa sisäänpäin niin paljon, että niitä piti tukea lastoilla, jotta ne pysyisivätt suorina. Lääkehoidon ja fysioterapian avulla pystyin vielä tulemaan toimeen jotenkuten. Löysin väliaikaista helpotusta voimakkaista reseptilääkkeistä.”

Tässä vaiheessa Jimin kipu kävi niin sietämättömäksi, että hän otti ison yliannoksen kipulääkkeitä, ajattelematta sen enempää seuraamuksia.

“Sain kipulääkkeistä jonkinlaista tuntua normaalin kaltaisesta elämästä, kuten kyvyn nukkua kahden tai kolmen tunnin mittaisia yöunia. Aloin lopulta käyttämään lääkettä enemmän kuin minun olisi pitänyt. Eräänä päivänä yritin kerätä kasaan voimani voidakseni nousta ulos autosta, mennäkseni tutkimaan peltoa jonka olin aikeissa myydä. Sillä hetkellä silmäni osui purkilliseen reseptilääkkeitä. Minun olisi pitänyt tietää paremmin mitä olin tekemässä, mutta olin ainoastaan keskittynyt kipujeni poistamiseen. Jostain syystä istuin autoni ohjaamossa auringonnousua kohti, tämä ei ollut mitään mitä olisin suunnitellut. Nielaisin viimeisetkin lääkkeet ja yhtäkkiä minun jalkonani alkoi polttaa, niinkuin ne olisivat tulessa. Sitten minun käsiäni ja sormenpäitäni alkoi myös polttaa. Kun tämä polttava tunne levisi kehossani kohti minun rintakehääni, tiesin että olin tehnyt todella katastrofaalisen virheen.

Sillä hetkellä minä sanoin ensimmäiset niistä kuudesta sanasta, joiden uskon vaikuttaneen perheeni rukousten kanssa siihen, että olen täällä tänään. Tajuntani hämärtyessä, viimeisenä hetkenä katsoin auringonnousuun ja nostin käteni ylös. Muistan että tärisin rajusti kauttaaltaan. Minä huusin, “Jumala, anna minulle anteeksi.” Minä huusin tämän sellaisesta osasta minun kehoani, jonka olemassaolosta en ollut edes tietoinen. En tehnyt tätä pelosta sillä olin ollut kasvotusten kuoleman kanssa muutaman kerran, lentäjänä ollessani. Niinä kertoina en räpäyttänyt kuoleman edessä silmiäkään, mutta nyt minulla oli tämä ylitsepääsemätön tunne, näiden elämäni viimeisten nanosekunttien aikana, että olin haaskannut tämän kauniin elämän, jonka Luoja oli minulla suonut, enkä ollut koskaan kunnioittanut häntä tästä. Siitä syystä minä yritin vain ilmaista hänelle suruni sen johdosta etten ollut elänyt elämääni paremmin.

Ecomoodissa ajasta ikuisuuteen.

Yhtäkkiä tajusin että se kamala kipu jota olin joutunut kestämään vuosikausien sairastamisen jälkeen, oli nyt poissa. Tunsin itseni elävämmäksi kuin olin koskaan ennen tuntenut ja kipu oli poissa. Se tuntui niin hyvältä. Kävelin jonkin matkaa poispäin autoltani ja tuntui kuin märkä ja raskas päällystakki olisi otettu pois päältäni, sekä kipu siinä ohessa. Sitten katsoin takaisin autooni päin ja näin että joku oli siellä sisällä. Olin todella vihainen tästä, kuka kehtasi mennä autooni, eikä pelkästään autooni, vaan myöskin nukahtaa rattini päälle. Hetki jolloin tajusin että se kaveri olinkin minä, oli maata järisyttävä.

Aloin lentää ylöspäin, viimeinkin säästäen polttoaine kuluissa. Pystyin näkemään alapuolella olevan autoni, jossa eloton ruumiini oli, sekä työkalu pakkini. Koska olen entinen lentäjä, kykenin arvioimaan korkeuden hyvin. Yhtäkkiä olin 30 metrin sadan korkeudessa, sitten 60 metrin korkeudessa. Minä ajelehdin hitaasti taaksepäin ja kohosin samalla ylöspäin. Olin kauhuissani lentäessäni ylöspäin. Pystyin nähdä maaseutua pitkälle.”

Tässä vaiheessa Jim lensi valotunnelin lävitse ja löysi itsensä hyvin eriskummallisesta paikasta, risteyksestä taivaan ja helvetin väliltä. Hän näki syvän, tuonelaan johtavan kuilun, sekä sieltä nousevan ison demonin, joka kutsui häntä nimeltä.

“Päästyäni noin 366m korkeuteen, käänsin päätäni ja näin tämän kultaisen pyöreän renkaan, joka ilmestyi taivaalle ja sen sisus täyttyi kullasta. Sitten siitä avautui portaali jonnekkin ja yhtäkkiä oli kuin olisin laittanut suihkumoottorit täydelle teholle. Viuhahdin jonkinlaiseen valotunneliin, josta monet varmasti ovat kuulleet. Kuljin eteenpäin valtavan suurta nopeutta, nojaten taaksepäin noin 45 asteen kulmassa. Minulla on hyvä tuntuma nopeudesta (Suom huom: Jim on eläkkeelle jäänyt lentäjä jolla takana 20.000 lentotuntia), tyypillisesti sitä pystyy tuntemaan tälläisessä tilanteessa tuulen kasvoilla. Nyt en tuntenut sitä enkä myöskään kuullut minkäänlaista meteliä, joka olisi tullut suihkumoottoreista, matkustettaessa näillä nopeuksilla. Oma arvioni on että kuljin mahdollisesti Mach 1 nopeudella. Aivan pienen hetken päästä, huomasin että tunnelin toisessa päässä on kirkasta valoa. Saavuin tunnelin päähän ja se oli sumun peitossa. Astuin ulos koska tunsin että tunneli takanani on sulkeutumassa. Kun laitoin jalat maahan, sumu hävisi. Kun katsoin maahan en ollut uskoa silmiäni. Seisoin mitä ihanimmalla kuviteltavissa olevalla, viheriällä nurmikentällä. Nyt tiedän miksi usein sanotaan “ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella”. Koska nämä ihmiset puhuvat taivaasta. Kun meillä on täällä maan päällä olemassavärien spektri, niin taivaassa se on 10.000 x 10.000 enemmän. Se on todella herkkua silmille.

Katsoessani eteenpäin tuosta kauniista nurmikentästä, joka säteili valoa jalkojeni alta, huomasin jonkinlaisen rajan. Oikealla puolella oli tämä kaunis sumuinen pelto, joka oli kauttaaltaan kauniita kukkia täynnä. Rajan vasemmalla puolella olikin todella erillaista. Kaunis vihreä ruoho muuttui ensin vihreästä ruskeaksi ja siitä edemmäksi se oli palanutta. Sitten maa muuttui täysin mustaksi ja käristyneeksi, joka päätyi kuilun reunalle. Minä astuin kuilun reunalle ja kun katsoin alas, pystyin näkemään tämän sysimustan pimeyden ja pohjalla olevan himmeän valon, joka oli ikään kuin punertava tulen liekki.

Kuolema nousee syvyyden kuilusta.

Yhtäkkiä kuulin mitä oudoimman äänen, ikänkuin kaksi valtavan suurta ovea olisivat avautuneet ja narisseet saranoillaan, joita ei oltu käytetty pitkiin aikoihin. Yhtäkkiä noiden ovien sisältä ilmestyi kaikista kuvottavin mahdollinen kuviteltavissa oleva olento. Hollywoodkaan ei voisi mitenkään jäljitellä sitä mitä näin. Minun oli todella vaikea uskoa näkemääni. Joku otus tuli ulos sieltä kuopasta (Suom huom: tuonelasta) ja samalla pystyin haistamaan sieltä kantautuvan kamalan löyhkän. Se oli kalman ja mädän haju, asioiden jotka olivat olleet pitkään kuolleina ja joiden ei olisi koskaan pitänyt nähdä päivän valoa. Tuo otus katseli minua ja kun sen tulenhehkuiset silmät huomasivat minut, se alkoi kapuamaan ylöspäin tuon kuilun seinämiä pitkin. Olennon ruumis oli rakenteeltaan niinkuin eteenpäin vyöryvä pimeä pilvi, jolla oli kasvot. Minä kuulin silloin kaikista kauheimpia ääniä, jokin tuon otuksen kehossa huusi lujalla äänellä. Tämä oli mikä todellla kauhistutti minua eniten, se että minä kuulin sen huutavan, se huusi minun nimäni. Tämä otus tunsi minut ja se oli tulossa minua kohti ja minä olin aivan kauhusta kankeana. Voisinpa sanoa seisoneeni siellä ja olleeni valmiina taisteluun, mutta minä olin todella kauhuissani. Silloin otus nousi kuilusta ylös minun kohdalleni ja sillä oli mitä hirvittävimmät kuviteltavissa olevat kasvot, ne olivat jättimäiset kooltaan ja se murisi minulle. Minulla oli sellainen tunne että tuo olento suorastaan odotti että olisi päässyt raatelemaan minua. Minä olin niin kauhuissani että käännyin ympäri pimeydestä valkeutta kohti. Me olemme valkeuden olentoja ja niin minä käännyin automaattisesti valkeuteen päin. Kun tein näin, pystyin tuntemaan tuon otuksen hengityksen niskassani, haistoin sen löyhäävän hengityksen ja tunsin kuinka sen terävä kynsi liikkui alas minun selkääni pitkin.

Perheeni rukouksissa olleista kuudesta sanasta, joiden ansiosta olen elossa tänäkin päivänä, olin lausunut ensimmäiset silloin, kun huusin autossani, “Jumala anna minulle anteeksi!”.

Täydessä kauhun vallassa ja ilman mitään syytä odottaa minkäänlaista apua Jumalalta, käännyin kohti sumua, otuksen edelleen hengittäessä niskaani, ja katsoin molempiin käsiini huutaen, “Jumala auta minua! Auta minua!”.

Samantien, juuri sillä hetkellä usvasta ilmestyi kolme kaukaisuudessa olevaa valopistettä, jotka kulkivat kohti minua suurella nopeudella ja samalla tullen kirkkaammiksi. Kiinnitin huomioni niihin, pitääkseni takana olevan murisevan olennon pois mielestäni, sillä minä pystyin kuulemaan kuinka sylki valui sen leukojen välistä ja putosi maahan minun takanani. Minä keskityin noihin valoihin ja ne tulivat aivan uskomattomalla nopeudella kohti. Minun lentäjän vaistoni ottivat vallan. Ajattelin että ne tulivat kohti liian nopeasti laskeutuakseen oikein, mutta ne laskeutuivatkin niin kauniisti. Valot ottivat muodon ja ne olivatkin enkeleitä.

Jeesuksen lähettämät taivaalliset vartijat.

“Nämä kolme enkeliä, kolme mitä upeimmista olennoista taivaan ulottuvuuksissa, oli lähetetty Jeesuksen käskystä minua pelastamaan! Nämä enkelit olivat todella kookkaita ja he olivat pukeutuneet kirkkaisiin vaatteisiin, jotka heijastivat ympärilleen Jumalan valoa. Enkeleillä oli violetit silmät ja he katsoivat minuun suurella myötätunnolla. He puhuivat minulle välittäen ajatuksensa suoraan minun ajatuksiini, paljastaen että he olivat suojelijoita jotka oli lähetetty minun avukseni.

Pisin näistä kolmesta oli taisteluenkeli, jonka vaatteet olivat jopa vielä kirkkaampia kuin niiden kahden muun enkiein. Tälle enkelille oli annettu suuri auktoriteetti, sillä hänellä oli hengellinen valon miekka, joka roikkui tupessa hänen sivullaan.

Heidän lähestyessään minua, kaunis valo leijui päälläni ja meni ohitseni ja iskeentyi takanani olleeseen otukseen. Kun enkeleistä tullut valo iski otusta, se ryömi nopeasti takaisin sinne mistä oli tullutkin, niinkuin rotta joka juoksee kiireesti piiloon turvaan.

Jumala oli juuri kuullut sellaisen ihmisen huudon, joka ei ollut kertaakaan elämänsä aikana kääntynyt hänen puoleensa. Enkelit tulivat luokseni ja ne puhuivat minulle äänettömästi. Ne ympäröivät minut siivillänsä ja pitivät minut lähellään ja tunsin oloni turvalliseksi ja suojatuksi.

Minut pelastettiin helvetin otteesta ja tuotiin taivaan rakastavaan syleilyyn enkelien käsivarsille.”

Taivaalliset vartijat veidät Jimin tämän jälkeen taivaaseen, jossa hän sai nähdä ja kokea monia, sanoinkuvaamattoman hienoja asioita. Taivaassa Jumala vapautti Jimin itsekkyydestä, ahneudesta ja himosta ja korvasi sen rakkaudella.

“En usko että ihminen, sielu tai henki voi mennä tämän kokemuksen läpi, ilman että se muuttuisi syvällisesti. Minusta tuntuu kuin olisin syntynyt uudestaan ja en pelkästään noussut haudasta, vaan myös minun sieluni oli noussut pois epätoivosta. Minun henkeni löysin Jumalan uudelleen ja minä olen tästä ikuisesti kiitollinen.

Minut vietiin vartijoiden toimesta kiertoajelulle taivaan paratiisiin. Näkymä muodostui tuuheasta vihreästä ruohikosta, joka aaltoili valoa. Läpikuultavien kukkien terälehdet soittivat lempeästi soivaa laulua hallitsevalle Messiaalle Jeesukselle, minun ja vartijoiden kävellessä niiden ohitse.

Koin ääniä, joissa oli väriä ja värejä, joissa oli ääniä. Yhdessä vaiheessa kosketin yhden enkelin käsivartta, ja kun vedin käteni pois, enkelistä tuleva valo tarttui minuun!

Taivaassa sinun täytyy unohtaa kaikki mitä olet oppinut fysiikasta, painovoimasta, ajasta, geometriasta ja koordinaatiokyvystä. Nämä asiat eivät yksinkertaisesti ole olemassa taivaassa. Minulle näytettiin Pyhä Kaupunki ja sen uskomattomat rakennukset, jotka eivät olleet tehty kiven värisävyillä, vaan valon sävyillä, rakennetty käyttäen valonkappaleista, jotka hehkuivat lämpöä ja rakkautta.

Suureksi ilokseni minut johdettiin laitumelle, jossa kolme aivan upeaa hevosta toivottivat minut tervetulleeksi. (Minulla on aina ollut suuri rakkaus hevosia kohtaan.) Erityisen kiehtovaa oli kuuden pilven näkeminen, jotka nousivat suoraan taivaaseen. Kun kysyin tästä ilmiöstä, vartijat kertoivat minulle, että nämä olivat rukouksia, joita ihmiset pitivät paluuni ja parantumiseni puolesta. Myöhemmin sain tietää, että samaan aikaan kuusi ihmistä, mukaan lukien vaimoni ja minun muut perheenjäseni, oli koottu rukouspiiriin rukoilemaan puolestani. Mikä tilaisuus tämä olikaan nähdä rukous taivaan näkökulmasta!

Minä näin Parantumisen Salit, Tiedon Salit, Musiikin Salit ja Oppimisen Salit, siellä on kaikki mitä ikinä halusit oppia Jumalan mysteereistä. Sitten minulle näytettiin vastasyntyneiden osasto. Se kertoo paljon Jumalan myötätunnosta kun Jumala kerää abortoitujen, pienten sielujen henget ja ne kasvatetaan vastasyntyneiden osastolla taivaassa.”

Jim näki taivaassa myös hänen elämänsä kirjan, jonne oli merkitty kaikki hänen hyvät tekonsa, joista ihmisille maksetaan palkka aikanaan.

“Minua hävettää, puhua tästä asiasta, mutta Arkisto Salissa säilytetään tietoja kaikista asioista joita olet tehnyt elämäsi aikana. Se ei ole mikään sellainen juttu että sinun syyttämistäsi varten kerättäisi todisteita sinua vastaan. Se on sitä varten että elämäsi kirja näytettäisiin sinulle.

Kaikkien suurin kokemus odotti minua, kun sotaenkeli johti minut Jeesuksen luokse, joka oli loistavampi kuin kaikki enkelit. Kun katsoin Jeesuksen armollisiin, rakastaviin silmiin, löysin paranemisen tyhjyydestä, jota olin kokenut maallisessa elämässäni, ja uuden tarkoituksen julistaa Jumalan kirkkautta.

Enkeli veti vaatteistaan esiin elämänkirjani ja avasi sen Jeesuksen luettavaksi. Olin äärimmäisen nolona ja häpeissäni, sillä kaikki mitä minulla oli elämästäni esiteltävänä, oli vain ohut kirjanen. Se ei ollut sen paksumpi kuin tienvarsiravintolan ruokalista. Olin niin häpeissäni, koska niillä resursseilla joita minulla oli käytössäni, minulla olisi pitänyt olla kirja jonka paksuus olisi ollut Raamatun luokkaa, sisältäen kaikki ne hyvät teot jotka olisin voinut tehdä. Niinkuin Charles Dickens sanoi hänen novellissaan, “ihmiskunnan olisi kuulunut olla minun asiani.” Silloin minä päätin että jos saan mahdollisuuden palata takaisin, tekisin niin paljon kaikenlaista hyvää, että kun Jeesus lukisi minun elämän kirjaani uudestaan, hän tarttisi kolme enkeliä ja trukin sen avaamiseen.

Tämä oli kaiken sen huippu jota minulle tapahtui, sillä kun hänen katseensa kohdistui minuun, hän hymyili minulle. Jeesus hymyili minulle. Kun katsoin hänen silmiinsä, näin harmaata, vihreää ja sinistä väriä. Olin kadonnut iankaikkisuuteen, sillä näin hänen silmissään surun sen elämän tähden, jonka olin elänyt. Minä näin surun siitä kuinka me ihmiskuntana olimme hyljänneet Isän sanoman, mutta minä näin uskomattoman suuren rakkauden minua kohtaan. Minua kohtaan joka ei ansainnut yhtään mitään. Näin Jeesuksen silmissä myös tuohon rakkauteen sekoittuneena, anteeksiannon minua kohtaan. Anteeksiannon sitä elämää kohtaa jota olin elänyt, ja sain uuden mahdollisuuden.

Olen tästä ikuisesti kiitollinen. Minun elämäni, vaimoni Lorrainen ja minun elämäni, kuuluivat nyt hänelle.

En halunnut muuta kuin jäädä Hänen luokseen, joka pelasti minut kuolemalta ja tuholta, mutta minut lähetettiin takaisin vain yhdellä käskyllä: ”Jim, poikani, tämä ei ole vielä sinun aikasi. Palaa takaisin ja kerro veljillesi ja sisarillesi niistä ihmeistä, joita olemme osoittaneet sinulle.” Sen myötä henkeni jätti taivaan paratiisin kirkkauden ja matkusti takaisin asuttaen uudelleen maallisen ruumiini, joka oli ollut aivokuollut ja elintoimintoa tukevissa laitteissa pidettynä yhdentoista tunnin ajan.

Tie toipumiseen oli aluksi haaste taivaallisen kokemukseni jälkeen. Kun palasin takaisin, kemialliset todisteet Guillain-Barrin syndroomasta olivat edelleen kehossani, mutta lääkäreiden hämmästykseksi, minulla ei ole enää minkäänlaisia oireita -ei kipua tai halvaantumista! En vain siirtynyt kuolemasta elämään, tyhjyydestä täyteyteen, helvetin porteilta taivaaseen, mutta nyt olen muuttunut murtuneisuudesta eheyteen. Minut paransi Jeesuksen voima ja rakkaus! Minulla on nyt 69 vuotiaana ollessani enemmän energiaa kuin 40 vuotiaana.

Kaipuu taivaaseen ja Jeesukseen säilyy kuitenkin sydämessäni. Kun olet nähnyt taivaan ja vaeltanut enkelien ja Jeesuksen läsnäolossa, et voi koskaan enää olla täysin tyytyväinen täällä maan päällä. Nyt olen täynnä Jeesuksen rakkautta ja halua täyttää hänen tehtävänsä."