Patti Rowen näky (1974) - Antikristuksen nousu ja Yhdysvaltojen rappeutuminen

 

Linkki alkuperäiseen englanninkieliseen artikkeliin

Melkein 50 vuotta sitten, lähetyssaarnaaja Patti Rowelle annettiin unien ja näkyjen sarja, jossa näkyi Antikristuksen nousu ja USA:n tulevaisuus. Nämä näyt ovat yhteneväisiä sille mitä Herra on sen jälkeen näyttänyt niin monille muillekin ihmisille.

Vuonna 1974, me olimme juuri myyneet kaiken omaisuutemme ja olimme valmistautumassa lähtemään ulkomaille, aivan ensimmäistä kertaa lähetystyöhön. Me olimme vuokranneet pienen yksiön sillä välin kun säästimme rahaa matkaamme varten. Vaikka teimme työtä ulkomaille lähtöä varten, minun sydäntäi silti särki USA:n puolesta. Minä pyysin silloin Herraa näyttämään mikä oli tulossa tähän maahan.

Minä näin unen jossa vieraiden maiden armeijat nousivat USA:han, minä en tiennyt keitä he olivat. Yhtäkkiä minä heräsin yöllä varhain, ennen aamuyön tunteja sinä samana aamuna ja silloin minä sain avoimen näyn. Oli kuin huoneemme katto olisi vain hävinnyt ja minä makasin sängylläni, katsoen laajaa yötaivasta. Jokainen kohtaus joka seurasi edellistä, oli niinkuin oisin katsellut valtavaa diakuva näytöstä ja kaikki näytti niin elävän selkeältä:

Minä näin kuinka iso silta romahti veteen sen alapuolella. Pohjoinen California tuli minun mieleeni. Sila ei pelkästään pudonnut, se hajosi kappaleiksi moniin pieniin osiiin. Se tapahtui yhtäkkiä. Minä näin suuren alueen, niin pitkälle kuin vain kykenin silmilläni näkemään, täynnä öljysäiliöitä tulessa. Taivaan peitti liekit ja musta savu. Minä näin seurakunnan ja sitten minä näin kamalan pimeyden. Minä seisoin valossa mutta kaikki muut minun ympärilläni olivat pimeyessä. Pimeyden sisältä, poispäin seurakunnasta, minä kuulin ääniä pilkkaamassa ja itkemässä katkerasti, ja ne sanoivat vihaisesti, “Missä on Ihmisen Pojan tulemus? Miksi Hän ei ole tullut?” Minä pystyin tunnistamaan nämä äänet samoiksi ihmisiksi jotka olin tuntenut ennastaan; he olivat niitä jotka olivat saattaneet minut naurunalaiseksi sen tähden että jätin kaiken taakseni ja muutin ulkomaille minun pienien poikieni kanssa. He olivat ihmisiä joilla oli jumalisuuden ulkokuoori mutta he olivat materialismin siteissa sekä uskonnollisten tekojen. Nyt loppu oli tullut ja he olivat toivottomia ja vihaisia Jumalalle, sillä asiat eivät olleet tapahtuneet siten kuin he olivat odottaneet. Heillä ei ollut enää uskoa joka olisi ankkuroinut heidät paikalleen vaan nyt he pilkkasivat Jumalaa. (Ei ollut tullut tempausta ennen suurta ahdistuksen aikaa.)

Seuraavaksi minä näin aivan valtavan ikivihreän puun. Se oli kuin tämä puu olisi ulottunut maailman ympäri. Se näytti niin jykevältä ja vahvalta mutta se kaatui hetkessä maahan! Sen kaatuminen oli suuri!

Sen jälkeen minä seisoin korkealla vuoren laella katsoen maata alapuolellani ja minä näin miehen nousevan ylös, ikäänkuin hän olisi noussut maasta; hän oli melkein yhtä pitkä kuin vuori jolla seisoin. Hänellä oli päässään valkoinen turbaani, sellainen joita Muslimit pitävät. (Tämä järkytti minua sillä minä olin aina uskonut että Paavi olisi Antikristus. Minä en tiennyt silloin että Islamin uskonto oli itseasiassa muinaisen ja vuosisatoja vanhan Rooman keksintö. Minä en myöskään silloin ymmärtänyt että hän olisi liikemies jonka teoilla olisi vaikutus koko maailmaan.) Ilme joka hänellä oli kasvoillaan vaivasi minua syvästi. Minä ajattelin itsekseni, “Herra, hän näyttää niin lempeältä mutta minä tiedän että hän on hyvin paha! Varmasti kaikki tulevat hänen pettämiksi!” Minun sydämeni oli todella huolissaan niiden puolesta jotka joutuisivat hänen pettämikseen. Kun minä katselin häntä, hän kohoitti oikean kätensä minun pääni yläpuolelle; hän piteli tässä kädessään lääkepulloa tai pitkää ohutta paljakkoa. Kun minä katselin tätä näkyä, hän kallisti sitä ja vuodatti siitä jotain veden näköistä. Aine mitä hän vuodatti siitä peitti koko maailman. Korkealla vuorella olin turvassa, mutta sydämessäni olin murheellinen niiden puolesta jotka eivät olleet.

Sitten näyt loppuivat ja tunsin olevani syvästi levoton hengessäni. (Olin melko nuori tuohon aikaan.) Minä nousin ylös sängystäni ja hiippailin hiljaa keittiöön etten herättäisi perhettäni. Minä polvistuin maahan syvässä kunnioituksessa itkemään Herran edessä kaikkien niiden kadotettujen puolesta. Kun nousin ylös polviltani niin siinä pöydällä oli minun Raamattuni. Minä avasin sen ja aloin lukea sitä täysin satunnaisesta kohdasta. Se oli Danielin kirjan kohta jossa enkeli näyttää Danielille synnin miehen joka nousee ja pettää monia “käsivarren tulvalla”.

Minä näin pian uuden näyn tämän jälkeen missä oli mahtava kotka; se näytti vahvalta ja terveeltä. Minä käännyin uudestaan katsomaan sitä ja se oli nyt täysin päinvastainen siitä millaisena olin sen juuri äsken nähnyt. Tällä kertaa se näytti niin laihalta ja runnellulta. Se oli menettänyt melkein kaikki sen sulat, sillä näytti olevan palaneita kohtia ja se näytti haavojensa murtamalta. Se ei kyennyt lentämään; se ei pystynyt edes seisomaan jalkojensa varassa. Silloin kun se yritti nousta seisomaan, se romahti maahan ja räpiköi yrittäen epäonnistuneesti päästä takaisin ylös. Minä kuulin sillä hetkellä äänen joka on samanlainen joita Intialaiset käärmeenlumoojat saavat aikaan. Minä käännyin ympäri ja näin kuvottavan ruman pedon seisomassa markkinapaikalla, soittamassa sen huilun kaltaista instrumenttia. Käänsin katseeni jälleen kotkan puoleen, minä näin kuinka se joutui tämän “musiikin” lumoamaksi. Kotka räpiköi kunnes se pääsi takaisin jaloilleen ja tuon pedon voimasta se tanssi itsensä lähemmäksi tuon pedon ulottuville. Minä katsoin kuinka se luikerteli kuin lumottu kobra, tuon pedon soittaman sävelmän mukaisesti.