Maurice Sklar - Näky vuodelta 2009 - Armon porttien sulkeutuminen
Maurice Sklar kuvailee 30. maaliskuuta 2009 näkemäänsä Pyhän Hengen antamaa näkyä, jossa hän näki maapallon yläpuolella kaksi kultaista porttia, joita vartioivat valtavat enkelit, ja taivaasta virtasi valon joki siunauksineen maan päälle, kunnes Herra julisti armon porttien sulkeutuvan kansakuntien hylättyä Hänet Babylonin tähden; porttien sulkeutuessa miljoonat sielut nousivat taivaaseen, maa peittyi pimeyteen ja verkkoon, ja Herra varoitti tulevasta vihasta, kehotti parannukseen ja evankeliumin julistamiseen, sillä armon aika on lyhyt ennen Hänen tuloaan morsiamensa luo ja tuomion alkamista.
Maurice Sklar
30. maaliskuuta 2009
30. maaliskuuta 2009
Tänä iltana katselin Pyhän Hengen antamaa näkyä. Näin kaksi massiivista portin ovea – molemmat olivat vasemmalla ja oikealla puolella maapalloa. Ne oli tehty kullasta ja niihin oli upotettu kallisarvoisia jalokiviä. Ne oli sijoitettu maapallon päälle henkimaailmassa. Toisella puolella portteja oli taivas. Meidän puolellamme portteja oli maapallo, joka oli aloillaan avaruudessa. Sitten näin mahtavan enkelin kummallakin puolella näitä portteja. Ne seisoivat siellä vartioiden tätä tietä kahden ulottuvuuden välillä. Molemmilla oli käsissään suuri miekka, joka oli tulessa, ja se näytti pyörivän ympäriinsä joka suuntaan ampuen liekkejä joka puolelle ympärilleen. Olin ihmeissäni niiden kirkkaudesta ja koosta. Ne näyttivät yhtä suurilta kuin maa niiden alla. Portit olivat vielä suurempia kuin nämä liekit! Molemmat porteilla olleet enkelit hohtivat kirkkaasti kuin aurinko. Taivaallisella puolella valo virtasi kuin joki kohti maapalloa. Kun katsoin tähän kirkkaaseen valoon, näin Herran istumassa valtaistuimellaan suuressa majesteettisuudessaan, ja Hänellä oli monta kruunua päässään. Hänellä oli rautaisen tai pronssisen näköinen valtikka oikeassa kädessään ja vanhanaikaisen näköinen sadonkorjuusirppi toisessa kädessään.
Yhtäkkiä kuulin Hänen äänensä. Se kuulosti meriveden pauhulta, kun Hän puhui. En ole koskaan kuullut samanlaista ääntä. Hän sanoi: ”On tullut aika sulkea armon portit maan päältä. Kansakunnat ovat hylänneet Minut ja Isäni tarpeeksi pitkään. Poistakaa suojauksen peite niiden kansojen päältä, jotka ovat valinneet Babylonin Minun valtakuntani sijaan. Minä en enää suojele heitä niittämästä sitä, mitä he ovat kylväneet.”
Sitten kultaisten porttien molemmilla puolilla olevat enkelit alkoivat hitaasti sulkea valtavia portteja. Huomasin, että tämä oli hidas prosessi, sillä näin vuodenaikojen vaihtuvan maan päällä ja joitakin vuosia kului, ennen kuin ne olivat täysin kiinni. Kun ne olivat kiinni, pystyin katsomaan tarkemmin siihen valon jokeen, joka virtasi maan päälle. Siinä oli jokainen siunaus ja parantava armo, anteeksianto, ehdoton agape-rakkaus, ja jatkuva virta enkeleitä kantoi näitä ihmeellisiä siunauksia maan päälle. Juuri ennen kuin portit sulkeutuivat, kuulin Herran äänen sanovan: ”Tule tänne ylös, morsiameni, ja pakene sitä tulevaa vihaa, joka vuodatetaan maan päälle.”
Kuulin lähes kuurouttavan lujan taivaallisten torvien törähdyksen molemmilta näiltä enkeleiltä samanaikaisesti. Yhtäkkiä näin miljoonia sieluja, miljoonia ja miljoonia, nousevan ylös maasta hyvin nopeasti valon välähdyksessä. Portin läpi tullut valon joki tuli heitä vastaan maan ilmakehään. Sitten valon joki käänsi suuntansa, ja kaikki sielut sekä joki itse menivät sulkeutuvien porttien kautta pois maan päältä takaisin taivaaseen.
Sitten näin, kuinka portit sulkeutuivat täysin – paljon nopeampaan tahtiin nyt, kun sielut maan päältä olivat menneet taivaaseen. Sitten tuli niin pimeää, etten pystynyt näkemään edes tähtiä. Ei ollut enää valon jokea virtaamassa maan päälle. Maapallo oli peittynyt jollain, mikä näytti neonväriseltä, kuusikulmioisista palasista muodostuneesta verkosta maan yläpuolella. Siitä tuli hyvin nopeasti läpinäkymätön, enkä enää pystynyt näkemään maata sen alla. Siitä tuli rusehtavan värinen – kuin aloillaan seisova lammikko – missä meret ja maa olivat näkyneet hetkeä aikaisemmin. Sitten, melkein yhtä nopeasti, maa oli nielaistu paksuimpaan mustaan pimeyteen, jota olen koskaan nähnyt.
Se oli kuin musta aukko maailmankaikkeudessa. Se sai kaiken muun maailmankaikkeudessa näyttämään valoisalta, jos voisin kuvailla sitä jotenkin. Minusta tuntui niin toivottomalta, kun näin tämän. Sitten, aivan kuten näyssä, jonka näin vuonna 1985, aloin kuulla miljoonien ja miljoonien sielujen kirkumista maan päältä, niiden, jotka tiesin jääneen ansaan pimeyteen, joka oli alapuolellani maan päällä. Pyhä Henki puhui minulle ja sanoi: ”Tämä on tulossa nyt koko maailmaan ansaksi ja paulaksi. Niin kuin he ovat tehneet, niin heille tullaan tekemään. Niin kuin he ovat kiroanneet, niin heidät tullaan kiroamaan. Niin kuin he ovat tuominneet, niin heidät tullaan tuomitsemaan. Minun vihani aika tulee totisesti. Kansakunnat juovat vihan viiniä Minun maljastani, jonka Minä olen sekoittanut heille. Voi! Voi! Voi maan tähden, sillä hänen tuomionsa hetki on totisesti tullut! Babylon tulee nyt kaatumaan ja kuluttamaan Minun vihani tulella.”
Sitten tajusin, että nämä olivat vielä asioita, jotka tulisivat tapahtumaan tulevaisuudessa. Mutta tiesin myös jotenkin, että ne olivat lähellä. Jälleen kerran näin armon porttien ovien olevan vielä osittain auki. Tiesin, että sen täytyi edustaa meidän nykyistä aikaamme. Olin niin helpottunut, kun näin valon joen virtaavan jälleen maan päälle. Mutta ovet sulkeutuivat nopeasti! Ne eivät olleet täysin auki niin kuin ne olivat muutama vuosi sitten. Tiesin, että meillä ei olisi paljon aikaa jäljellä. Herra puhui uudestaan kovalla äänellä ja voimakkaasti:
”Varoita heitä! Aika on hyvin lyhyt! Teidän täytyy saarnata evankeliumia ja tehdä työtä, kun on vielä päivä. Yö tulee hyvin pian, eikä yksikään ihminen voi enää niittää armon aikana koskaan uudestaan. Armon ovet ovat alkaneet sulkeutua. TEE PARANNUS! TEE PARANNUS! TEE PARANNUS OI MAA, ennen kuin valon joki lopettaa virtaamisen! Sitten sinä kohtaat Minut, ei Armollisena Pelastajana, vaan koko maan Tuomarina. Kuka kuulee ja ottaa vaarin viimeisestä armon pasuunan kutsusta? Armon! Minun Henkeni ei kamppaile syntisen ihmisen kanssa ikuisesti. Tulkaa Minun luokseni, kun vielä on aikaa jäljellä. Minä olen tulossa pian voittavalle Morsiamelleni. Pitäkää lamppunne palamassa… Olkaa hereillä ja rukoilkaa… MINÄ OLEN ARMON OVILLA! Ne ovat sulkeutumassa nopeasti… Tulkaa turvallisuuden arkkiini… Tulkaa morsiuskammiooni, ja ovet menevät kiinni… MINÄ OLEN TULOSSA HAKEMAAN SINUA, MINUN RAKKAANI!!!”
Rukoilen, että me kaikki ottaisimme vaarin Jumalan profeetallisesta varoituksesta ja olisimme valmiita, kun Hän ilmestyy loisteliaalle, odottavalle morsiamelleen.
Rakastaen Messiaassamme,
Maurice Sklar
Maurice Sklar