Maurice Sklar - Näky Taivaasta
Maurice Sklar kuvailee 4. elokuuta 2010 kokemustaan, jolloin enkeli vei hänet taivaaseen, missä hän näki lumihuippuisia vuoria, kukkivia laaksoja, musiikillisen vesiputouksen ja Messiaan morsiamelle valmistetun hääjuhlateltan. Enkeli näytti hänelle myös viittojen hallin – siellä on 12 000 viittaa jokaiselle Israelin heimolle sekä Mooseksen ja Elian viitat, jotka on varattu Ilmestyskirjastakin löytyville kahdelle säkkipuvussa olevalle profeetalle. Enkeli kehotti häntä varoittamaan maan päällä olevia, että kaikki on valmiina Herran pian tapahtuvaa paluuta varten.
Maurice Sklar
4. elokuuta 2010
4. elokuuta 2010
Keskiviikkona, 4. elokuuta 2010, noin kello 10:30 aamulla, enkeli tuli makuuhuoneeseeni, kun olin juuri herännyt. "Herra on lähettänyt minut viemään sinut taivaaseen. Sinun täytyy nyt tulla mukaani, tartu käteeni," hän sanoi, ja minä tottelin. Yhtäkkiä olin henkimaailmassa. Nousimme katon läpi ja lennähdimme ilmaan kuin raketit. Katsoessani alas taloni pieneni nopeasti, kunnes näin koko naapuruston ja lopulta koko Kalifornian etelärannikon. Yhtäkkiä olimme avaruudessa, ja näin maanpallon pienenevän pienenemistään. Liikuimme niin nopeasti, että edessämme olevat tähdet näyttivät katoavan horisonttiin suorina viivoina. Sitten näin planeetan, joka muistutti hyvin paljon maata. "Tämä on planeetta nimeltä Taivas," enkeli sanoi.
Laskeuduimme ilmakehään ja pian huomasin meidän olevan suuren vuoristojonon yläpuolella, joka oli pohjoisessa täysin lumen peitossa. Laskeuduimme viimein suurenmoiseen laaksoon, jota ympäröivät korkeat, lumen peittämät vuoret. Ilma oli puhdasta ja raikasta, ja haistoin kauniin tuoksun, jonka pehmeä tuulahdus toi mukanaan. Katsoin ympärilleni ja näin vuoren juuren olevan violettien, keltaisten, punaisten sekä vaaleanpunaisten kukkien peitossa. Näky oli henkeäsalpaava, niin kirkkaita ja eloisia värejä. Luonto oli niin kaunis, että melkein kaaduin polvilleni enkelin eteen, mutta katsoessani häntä tajusin, ettei se ollut soveliasta juuri silloin. Hän osoitti länteen ja sanoi: "Mennään katsomaan, mitä on juuri valmistettu." Kävelimme jonkin aikaa. Olin suuren hämmästyksen vallassa, kun lähestyimme suurta järveä, johon virtasi vettä vuorilta kulkevasta vesiputouksesta. Lähestyimme entisestään, ja veden kohina oli korviahuumaavaa, kuin kuoro ja orkesteri olisivat olleet samaan aikaan äänessä. Sen tarkemmin en pystynyt kuvailemaan vesiputouksen ääntä; se oli musiikkia. Auringon osuessa siihen se heijasti ilmaan kaikki näkemäni värit ja joitakin, joita en ollut ikinä edes nähnyt. Olin jähmettyneenä hämmästyksestä, mutta enkeli sai minut kääntymään ja jatkamaan matkaani. Pian näin suuren valkoisen teltan ylätasangolla järven reunalla, ja lähestyessämme huomasin teltan olevan suurempi kuin miltä se oli näyttänyt.
Siinä oli 12 paviljonkia, joissa jokaisessa oli ainakin 10 kerroksen korkuinen kartiokatto. Jokaisen kartion päässä oli lippu, joiden enkeli kertoi edustavan Israelin kahtatoista heimoa. "Tämä on valmistettu Messiaan morsiamelle kahdestatoista Israelin heimosta, jotka on lähetettävä palvelemaan viimeisellä hetkellä. Tämä on osa hääateriaa, johon vain ne, jotka ovat arvollisia, voivat osallistua. Tämä on niille, jotka eivät rakastaneet elämäänsä kuolemaan saakka."
Astuessamme Benjaminin telttaan näin lukuisia pöytiä, jotka jokainen olivat ainakin 30 metriä pitkiä. Jokaiseen pöytään oli aseteltu runsaasti kultaisia aterimia, kristallipikareita sekä lautasia, jotka näyttivät helmestä tehdyiltä. Pöydät oli aseteltu siten, että kaikki näkivät keskellä olevan pöydän, joka oli nostettu muita korkeammalle. Korkeammalla olevan pöydän keskellä oli valtaistuinta muistuttava tuoli, jonka tiesin kuuluvan Jeesukselle. Jokaisen kattauksen kohdalla oli pieniä kultaisia nimikylttejä, joihin oli kaiverrettu vieraiden nimet. Osa nimikylteistä oli hienompia kuin toiset ja ne oli päällystetty jalokivillä sekä timanteilla. Koko teltta oli Daavidin tähden muotoinen; 12 Israelin heimoa ympäröi keskellä olevaa pöytää. Minun sallittiin nähdä osa Jeesuksen pöydässä olevista nimikylteistä. Abrahamin, Mooseksen, Daavidin ja Elijan paikat oli merkitty sinne, samoin apostolien. Joukossa oli myös nimiä, joita en tunnistanut. En voi kertoa enempää näistä nimistä tällä hetkellä.
Seurassani oleva enkeli oli pukeutunut kauttaaltaan valkoiseen ja hehkui niin kirkkaana, etten pystynyt katsomaan häntä, mutta kuulin hänen äänensä. Hän huusi: "Siunattuja olkoot ne, jotka tulevat istumaan täällä. Jumala totisesti palkitsee uskolliset palvelijansa. He ovat Hänen rakkaitaan, Hänen morsiamensa. Kerro niille, jotka ovat maan päällä, että kaikki on nyt valmiina. Karitsa seisoo ovella näyttäytyäkseen rakkaalle morsiamelleen! Rukoilkaa, että teidät luettaisiin arvollisiksi pakenemaan tulevaa vihaa, joka pian vuodatetaan maan päälle. Piilottakaa itsenne salaiseen paikkaan lamppujenne kanssa, jotka palavat kirkkaasti. Katsokaa, sulhanen on tulossa!" Puhuessaan Herran enkeli alkoi loistaa niin kirkkaasti, että minun oli peitettävä kasvoni, ja kaaduin hänen eteensä.
Pian pystyin taas nousemaan ylös. Hän nosti minut ja kykenin jälleen katsomaan häneen. Enkeli sanoi vievänsä minut kuulemaan taivaan musiikkia, ja yhtäkkiä seisoimme valtavan konserttihallin edessä. Se oli suurempi kuin mikään muu aiemmin näkemäni. Laskeuduimme portaita alas kohti pilareilla ympäröityä sisäänkäyntiä. Konserttiin saapui myös muita, enkeleitä ja ihmisiä. Monet kumarsivat minua kohti ja tervehtivät minua, kun menin sisään, mutta en tunnistanut heitä.
Istuimme suuren sinfoniaorkesterin eteen, ja yllätyksekseni huomasin konsertin olevan hyvin samanlainen kuin maan päällä. Tunnistin jopa monia muusikoita joukosta. Tiesin ilmestyksen kautta, että he olivat menneisyyden suuria muusikoita. Tunnistin muutamia edesmenneitä ihmisiä omasta elämästäni, jotka olivat kuolleet ja menneet taivaaseen.
Enkeli kuiskasi korvaani ja kertoi, että tämä konsertti oli minun kunniakseni ja että Gustav Mahler oli taivaassa ja säveltänyt minulle sinfonian. Sitten Herra saapui lavalle ja Hän johti orkesteria.
Kun Hän saapui, koko yleisö polvistui palvontaan ja kunnioitti Hänen läsnäoloaan. Musiikki alkoi, ja vaivuin sanoinkuvaamattomaan ekstaasiin. Musiikki oli kuin elävä näky tai elokuva; kuuntelin ja näin monia hyviä asioita, joita olin tehnyt rakastaakseni ihmisiä maan päällä. Näin niin monia asioita menneisyydestä sekä iankaikkisuudesta, etten voi edes kuvailla niitä. Musiikki oli juuri Mahlerin tyyliä, mutta ilman tuskaa ja epätoivoa. Olin sanoinkuvaamattoman hämmästynyt ja nöyrtynyt. Se oli kauneinta musiikkia, jota olen ikinä kuullut; nauroin, itkin ja kaaduin lamaantuneena Jumalan valtaistuimen eteen palvoen. Kuunnellessani musiikkia jokin järkyttävän kipeä osa sisälläni parantui, enkä tuntenut enää kipua. Rukoilin, että enkeli antaisi minun jäädä siihen, etten joutuisi ikinä lähtemään enkä palaamaan maahan.
Enkeli vastasi: "Sen aika ei ole vielä, mutta voin näyttää sinulle yhden kartanoistasi." Yhtäkkiä olimme taas vuorilla ja kävelimme mutkikasta tietä pitkin, joka hohti kuin teltassa olleet lautaset. Se näytti kullalta, lasilta, marmorilta ja helmeltä, kaikelta samaan aikaan. Viimein saavuimme tasangolle, josta oli näköala Alppeja muistuttavalle vuoristolle, joka oli täydellisesti leikatun ruohon peitossa. Seisoimme kultaisen, filigraanisesti koristellun portin edessä. Portin yläpuolella oli nimeni: Maury Sklar. Se oli kaiverrettu samanlaiseen kiviseen, lasiseen ja kultaiseen nelikulmaiseen kilpeen. Se oli peitetty arvokkailla kivillä, ja se kiilsi ja hohti myöhäisen iltapäivän auringossa. Olin hämmästynyt. Portit avautuivat itsestään, kun siirryimme japanilaistyyliseen puutarhaan, jonka läpi virtasi puro. Puutarhassa oli myös kiemurteleva polku, jota ympäröivät kaikista kauneimmat ruusut ja japanilaiseen tyyliin leikatut puut. Kirkkaanväriset kalat uiskentelivat purossa, jonka yli meni puinen kaarisilta. Lähestyessämme kartanoani ylitimme sillan ja huomasin pienen metsän puutarhan ympärillä. Vasemmalle katsoessani näin vesiputouksen, joka laskeutui ainakin 12 metriä alas kivimuodostelmasta. Se virtasi puroon ja tuli aivan vuoren huipulta asti. Enkeli kertoi, että koko vuori oli minun sekä myös muiden artistien ja muusikoiden, jotka elivät siellä.
Saavuimme viimein etuovelle. Talo oli ollut jokseenkin piilossa pienessä metsässä. Mutta nyt minulla oli parempi näkymä siitä, ja kun ylitin puisen sillan, näkymä salpasi henkeni.
Talo näytti modernilta, lasiselta punapuutalolta. Edessä oli suuria lattiasta kattoon ulottuvia ikkunoita, joissa oli paljon kulmia eri suuntiin, ja ne näyttivät enemmän kristallilta kuin lasilta. Ovet olivat 8 metriä korkeita ja taidokkaasti veistetty tiikkimäisestä puusta. Oven keskellä oli helmiäinen Daavidin tähti, joka jakautui kahtia keskeltä. Kumpikin puolisko oli kiinni eri ovessa ja tehty helmestä tai kivimäisestä lasista. Tämä tähti loisti kirkkaasti omassa valossaan. Ovessa oli suuri pyöreä kahva, mutta kun kuljimme siitä sisään, se avautui itsestään. Katsoessani etuovelle näin, kuinka valo suorastaan tulvi ikkunoista sisään. Katto oli kuin kristallia, jota koristivat punapuusta tehdyt poikkipuut. Sitten menin olohuoneeseen, ja se oli mahtava! Se oli kuin jokainen unelmatalo, jota olin koskaan ajatellut. Olohuoneessa oli nykyaikaiset huonekalut, juuri sellaiset kuin olin kuvitellut unelmatalossani olevan, sekä noin kaksi tai kolme kerrosta korkea katto. Takaseinä oli kokonaan kristallista lasia lattiasta kattoon. Siitä oli näkymä, joka näytti mahtavalta maalaukselta järvestä, jota ympäröivät vuoret. En ollut ikinä nähnyt mitään sellaista. Haukoin henkeäni ihmetyksissäni.
Takaseinän keskellä oli iso takka, mutta pystyin jotenkin näkemään sen lävitse. Takaseinän vasemmalla puolella oli kristallinen ovi, josta pääsi terassille. Terassilla oli uima-allas, joka näytti uppoavan vuoristonäkymään. Sillä ei ollut reunoja, ja huomasin, että siihen tuli vettä vesiputouksesta ja purossa, joka oli taloni etupihalla. Seuraavaksi kiersin mahtavat makuuhuoneet, mutta kaikista kaunein oli kuitenkin musiikkihuone. Musiikkihuoneessa oli paksu, tummanvioletti samettimatto. Kun menin sinne sisään, se näytti muuttuvan pieneksi konserttihalliksi. Tiesin, että se laajentuisi ja supistuisi riippuen siitä, keitä tai kuinka monta ihmistä siellä olisi. Yhdellä puolella oli holvimainen ovi, ja sen sisäpuolella oli tusinoittain hienoja jousisoittimia. Osa niistä oli tehty minulle. Yksi paikka oli tyhjänä, josta Herra lupasi minulle, että kun pääsen taivaaseen, saan katsella, kun Hän tekee minulle viulun (suom. huom: Maurice Sklar on klassinen viulisti). Siellä oli myös hienoja jousia, joihin oli istutettu arvokkaita jalokiviä, sekä muita musiikillisia aarteita, joita en voi mainita tällä hetkellä.
"Minun täytyy näyttää sinulle jotakin muutakin," kanssani ollut enkeli sanoi, ja tartuin hänen käteensä. Yhtäkkiä olimme su-letn varaston edessä, joka oli vielä tilavampi sisältä. Se näytti maailman suurimmalta vaatehuoneelta; hädin tuskin näin kaukana olleita seiniäkään. Huoneessa oli 12 vaatetankoa, jotka näyttivät jatkuvan loputtomiin. Jokaisessa tangossa roikkui lukemattomia koristeellisia pukuja. En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Nämä puvut riippuivat vaatetelineissä, jotka jatkuivat niin pitkälle kuin pystyin näkemään. Olimme yhtäkkiä pukujen yläpuolella olevalla alustalla, ja pystyin näkemään kaikki nämä vaatteet.
"Nämä ovat viimeistä tuntia varten, joka on kohtaamassa maapalloa. 12 000 ihmistä jokaisesta Israelin heimosta tulee kantamaan näitä viittoja," enkeli selitti.
Kävelimme pienempään huoneeseen, jonka seinillä roikkui viittoja, jotka kaikki olivat erilaisia. Tiesin jotenkin, että niitä olivat pitäneet menneiden aikojen suuret pyhät. Olin yllättynyt, kun näin joitakin keskiajalta ja myös niitä, joita olivat pitäneet alkuseurakunnan apostolit ja kirkkoisät. Huoneen perällä olevalla korokkeella roikkui vierekkäin kolme vaatekappaletta, joista keskimmäinen oli korkeammalla kuin muut. Vasemmalla puolella oli vaate, joka roikkui vanhanaikaisen vaa’an alapuolella, missä molemmat kupit olivat tasapainossa keskenään. Tunnistin välittömästi, että tämä oli oikeuden ja lain symboli. Enkeli näytti tietävän, mitä ajattelin, ja sanoi: ”Kyllä. Tämä on viitta, jota Mooses piti antaessaan Tooran kansallesi.” Suuntasin katseeni oikealla olevaan pitkään turkisliiviin, jonka ympärille meni vyö keskeltä. Enkeli sanoi: ”Tämä on profeetta Elian viitta. Molempia näitä tullaan pitämään uudestaan viimeisellä hetkellä, kuten on kirjoitettu.”
Keskellä oli kolmas vaate, joka oli ylempänä kuin muut. Se oli valkoinen ja näytti hyvin tavanomaiselta, mutta kun katselin sitä, siitä tuli kirkkaampi ja kirkkaampi, kunnes se oli lopulta niin häikäisevä, etten pystynyt enää katsomaan sitä. Kun käänsin katseeni pois, enkeli sanoi: "Tämä vaate on varattu Jeesukselle, Messiaalle, kun Hän palaa takaisin maan päälle kaikkien pyhien kanssa. Se tullaan kastamaan vereen. Kaikki tulevat näkemään Jumalan Sanan."
”Tiedätkö, mitä olet nähnyt?” enkeli kysyi. Vastasin: ”En, herra. En täysin, mutta sinä tiedät.” Hän vastasi: "Olet nyt nähnyt viittojen hallin, viitat, jotka on varattu viimeistä tuomion hetkeä varten, joka tulee pian maailmaan. Harvat ovat nähneet näitä viittoja. Enkelit ovat saaneet kaikki ne valmiiksi. Kaikki on nyt valmiina! Sinun täytyy kirjoittaa siitä, mitä olet nähnyt, jotta kansani ymmärtää, kuinka lähellä Minä olen viimeistä hetkeä. Minä tulen pian!"
Kun enkeli puhui, yhtäkkiä ymmärsin, että se oli ollut HERRA itse, joka oli ollut kanssani. Hän oli ottanut tuon enkelin muodon. Hän näytti kasvavan ja kasvavan, kunnes olin täysin häkeltynyt. Jälleen kerran valo, joka tuli Hänen kasvoistaan, sokaisi minut. Sitten lankesin maahan kasvoilleni ja ylistin Häntä, sillä Hän on Kuningasten Kuningas ja Herrojen HERRA!
Sitten valo ja loisto hälvenivät, ja Hän ilmestyi jälleen sinisissä ja valkoisissa vaatteissa. Hän näytti nyt mieheltä, mutta tiesin, että Hän oli HERRA. Hän sanoi minulle: "Maury, haluan sinun näkevän kruunujen suuren hallin." Yhtäkkiä ilmestyimme jonkinlaisen suuren linnan eteen. Minusta se näytti Taj Mahalilta, Versailles’lta ja Buckinghamin palatsilta samanaikaisesti. Tiedän, että tämä kuulostaa oudolta, mutta siltä se näytti minulle. Olin pökerryksissä tämän rakennuksen majesteettisuudesta. Astuimme sisään goottityylisistä ovista, jotka johtivat pitkään eteiskäytävään.
Käytävän molemmat puolet olivat täynnä mustalla, samettia muistuttavalla, mutta ylellisemmällä materiaalilla päällystettyjä pöytiä, joiden päällä oli kruunuja. Jokainen kruunu oli erilainen ja niin kaunis, että kun näin ne, purskahdin itkuun! Seinillä ja katossa oli hienoja maalauksia ja veistoksia, kuten Vatikaanissa, mutta paljon hienompia. Käytävä jatkui niin pitkälle kuin pystyin näkemään. Noin kolmen metrin välein molemmilla puolilla oli kultaisia pöytiä, jotka oli päällystetty mustalla sametilla. Jokaisella pöydällä oli kruunu, jonka alla oli nimi. Osa niistä oli täytetty tuhansilla kallisarvoisilla kivillä. Osa oli peitetty timanteilla, joiden Herra kertoi edustavan sieluja. Muut kivet edustivat suuria rakkauden ja uhrauksen tekoja valtakunnan edestä. Joidenkin kruunujen alaosassa oli punainen raja, joka edusti marttyyriutta.
Jotkin niistä olivat enemmänkin timanteista tehtyjä tiaroja. Jotkin taas olivat niin isoja, että niissä oli timantteja, jotka ulottuivat jopa metrin korkeuteen. Kaikki niistä olivat hienoimpia taideteoksia, joita olen ikinä nähnyt! Kuin Michelangelon patsas tai Raphaelin maalaus, jokainen näistä herätti kunnioitusta minussa. Jotkin vähemmin koristelluista kruunuista olivat paimenille – lauman pastoreille, jotka olivat olleet tosia ja uskollisia – mutta niiden kauneus oli jollain tavalla jopa liikuttavampaa. Itkin ja ylistin Herraa, kun kävelimme pitkin tätä suurta kruunujen hallia.
Sitten yhtäkkiä olin taas makuuhuoneessani. Aika oli kulunut tuskin ollenkaan. Minusta tuntui, että olisin ollut taivaassa tunteja tai jopa monia päiviä, mutta se oli vain hetki meidän ajastamme täällä maan päällä. Tämän todenmukaisempaa kuvausta kokemastani en osaa kirjoittaa. Yritä ymmärtää, että en puolla mitään oppeja tai sitä, että kirjoituksiin lisätään mitään millään tavalla. Tämä on näky, ja kuten kaikki yliluonnolliset ilmestykset, se täytyy tutkia Sanan ylemmän auktoriteetin mukaisesti. Siitä huolimatta minun täytyy olla kuuliainen ja kirjoittaa ylös kaikki, mitä näin ja kuulin tämän taivaallisen kokemuksen aikana, kuten Herra minua käski.
Jatkakoon Herra sinun siunaamistasi runsaasti, rakkaat ystävät!
Maurice Sklar