Maurice Sklar - Näky Taivaasta

Maurice Sklar

Maurice Sklarilla oli erittäin mielenkiintoinen kokemus taivaasta vuonna 2010. Minun mieleeni tuli että voisiko kyseessä olla samasta asiasta, jota Johannes kuvaili ilmestyskirjassa: ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.” (Ilm 21:1)

Keskiviikkona, 4 Elokuuta, 2010, noin 10:30 aamulla, enkeli tuli makuuhuoneeseeni, kun olin juuri herännyt. "Herra on lähettänyt minut viemään sinut taivaaseen. Sinun täytyy nyt tulla minun mukaani, tartu käteeni" hän sanoi, ja minä tottelin. Yhtäkkiä olin henkimaailmassa. Nousimme katon läpi, ja lennähdimme ilmaan kuin raketit. Katsoessani alas taloni pieneni nopeasti, kunnes näin koko naapuruston, ja lopulta koko Kalifornian etelärannikon. Yhtäkkiä olimme avaruudessa ja näin maanpallon pienenevän pienenemistään. Liikuimme niin nopeasti että edessämme olevat tähdet näyttivät katoavan horisonttiin suorina viivoina, sitten näin planeetan joka muistutti hyvin paljon maata. "Tämä on planeetta nimeltä taivas" Enkeli sanoi.

Laskeuduimme ilmakehään ja pian huomasin meidän olevan suuren vuoristijonon yläpuolella, jotka olivat meistä pohjoiseen päin täysin lumen peitossa. Laskeuduimme viimeinkin suurenmoiseen laaksoon, jota ympäröivät korkeat lumen peitossa olevat vuoret. Ilma oli puhdasta ja raikasta ja haistoin kauniin tuoksun jonka pehmeä tuulahdus toi tullessaan. Katsoin ympärilleni ja näin vuoren juuren olevan violettien, keltaisten, punaisten sekä vaaleanpunaisten kukkien peitossa. Näky oli henkeäsalpaava, niin kirkkaita ja eloisia värejä. Luonto oli niin kaunis että kaduin melkein polvilleni enkelin eteen, mutta katsoessani häntä tajusin ettei se ollut soveliasta juuri silloin. Hän osoitti länteen ja sanoi "Mennään ja katsotaan mitä on juuri valmistettu.” Kävelimme jonkin aikaa. Olin suuren hämmästyksen vallassa kun lähestyimme suurta järveä, johon virtasi vettä vuorilta asti kulkevasta vesiputouksesta. Lähestyimme entisestään ja veden kohina oli korviahuumaavaa, kuin kuoro ja orkesteri olisivat olleet samaan aikaan äänessä. Sen tarkempaa en pystynyt kuvailemaan vesiputouksen ääntä, se oli musiikka. Auringon osuessa siihen, se heijasti ilmaan kaikki näkemäni värit, ja joitakin joita en ollut ikinä edes nähnyt. Olin jähmettyneenä hämmästyksestä, mutta enkeli sai minut kääntymään ja jatkamaan matkaani. Pian näin suuren valkoisen teltan ylätasangolla järven reunalla ja lähestyessämme huomasin teltan olevan suurempi kuin miltä se oli näyttänyt.

Siinä oli 12 pavilijonkia, joissa jokaisessa oli ainakin 10 kerroksen korkuinen kartiokatto. Jokaisen kartion päässä oli lippu joiden enkeli kertoi edustavan Israelin kahtatoista heimoa. "Tämä on valmistettu Messiaan morsiamelle kahdestatoista Israeli heimosta, jotka ollaan lähettämässä palvelemaan viimeisellä hetkellä. Tämä on osa hääateriaa, johon vain ne jotka ovat arvolliset voivat osallistua. Tämä on niille jotka eivät rakastaneet elämäänsä kuolemaan saakka".

Astuessamme Benjaminin telttaan näin lukuisia pöytiä, jotka jokainen olivat ainakin 30 metriä pitkiä. Jokaiseen pöytään oli aseteltu runsaasti kultaisia aterimia, kristallipikareita sekä lautasia, jotka näyttivät helmestä tehdyiltä. Pöydät oli aseteltu siten että kaikki näkivät keskellä olevan pöydän, joka oli nostettu muita korkeammalle. Korkeammalla olevan pöydän keskellä oli valtaistuinta muistuttava tuoli, jonka tiesin kuuluvan Jeesukselle. Jokaisen kattauksen kohdalla oli pienet kultaiset nimikyltit, joihin oltiin kaiverrettu vieraiden nimet. Osa nimikylteistä oli hienompia kuin toiset ja ne oli päällystetty jalokivillä sekä timanteilla. Koko teltta oli Daavidin tähden muotoinen, 12 Israelin heimoa ympäröi keskellä olevaa pöytää. Minun sallittiin nähdä osa Jeesuksen pöydässä olevista nimikylteistä. Abrahamin, Mooseksen, Daavidin ja Elijan paikat olivat merkitty sinne, kuten myös Apostolien. Joukossa oli myös nimiä, joita en tunnistanut. En voi kertoa enempää näistä nimistä tällä hetkellä.

Seurassani oleva enkeli oli pukeutunut kauttaaltaan valkoiseen, ja hehkui niin kirkkaana etten pystynyt katsomaan häntä, mutta kuulin hänen äänensä. Hän huusi, "Siunattuja olkoot ne, jotka tulevat istumaan täällä. Jumala totisesti palkitsee hänen uskollisensa. He ovat hänen rakkaitaan, hänen morsiamensa. Kerro niille jotka ovat maan päällä että kaikki on nyt valmiina. Karitsa seisoo ovella näyttäytyäkseen rakkaalle morsiamelleen! Rukoilkaa että teidät luettaisiin arvollisiksi pakenemaan tulevaista vihaa, joka pian vuodatetaan maan päälle. Piilottakaa itsenne salaiseen paikkaan lamppujenne kanssa jotka palavat kirkkaasti. Katsokaa, sulhanen on tulossa!" Puhuessaan Herran enkeli alkoi loistaa niin kirkkaasti, että minun oli peitettävä kasvoni ja minä kaaduin hänen eteensä.

Pian pystyin taas nousemaan ylös. Hän nosti minut ylös ja kykenin taas katsomaan häneen. Enkeli sanoi vievänsä minut kuulemaan taivaan musiikkia, ja yhtäkkiä seisoimme valtavan konserttihallin edessä. Se oli suurempi kuin mikään toinen ennen näkemistäni. Laskeuduimme portaita alas kohti pilareilla ympäröityä sisäänkäyntiä. Konserttiin saapui myös muita, enkeleitä sekä ihmisiä. Monet kumarsivat minua kohti ja tervehtivät minua kun menin sisään, mutta minä en tunnistanut heitä.

Istuimme suuren sinfoniaorkesterin eteen, ja yllätyksekseni huomasin konsertin olevan hyvin samanlainen kuin maanpäällä. Tunnistin jopa monia muusikoita joukosta. Tiesin ilmestyksen kautta että he olivat menneisyyden suuria muusikoita. Tunnistin muutamia edesmenneitä ihmisiä omasta elämästäni, jotka olivat kuolleet ja menneet taivaaseen.

Enkeli kuiskasi korvaani ja kertoi että tämä konsertti oli minun kunniakseni, ja että Gustav Mahler oli taivaassa ja säveltänyt minulle sinfonian. Sitten Herra saapui lavalle ja hän johti orkesteria.

Kun hän saapuii, koko yleisö polvistui palvontaan ja kunnioitti Hänen läsnäoloaan. Musiikki alkoi ja vaivuin sanoinkuvaamattomaan ekstaasiin. Musiikki oli kuin elävä näky tai elokuva, kuuntelin ja näin monia hyviä asioita joita olin tehnyt rakastaakseni ihmisiä maan päällä. Minä näin niin monia asioita menneisyydestä sekä iankaikkisuudesta että en voi edes kuvailla niitä. Musiikki oli juuri Mahlerin tyyliä, mutta ilman tuskaa ja epätoivoa. Olin sanoinkuvaamattoman hämmästynyt ja nöyrtynyt. Se oli kauneinta musiikkia jota olen ikinä kuullut, nauroin, itkin ja kaaduin lamaantuneena Jumalan valtaistuimen eteen palvoen. Kuunnellessani musiikkia jokin järkyttävän kipeä osa sisälläni parantui enkä tuntenut enää kipua. Rukoilin että enkeli antaisi minun jäädä siihen, ettei minun tarvitsisi ikinä lähteä eikä palata maahan.

Enkeli vastasi, "Sen aika ei ole vielä, mutta voin näyttää sinulle yhden kartanoistasi". Yhtäkkiä olimme taas vuorilla ja kävelimme mutkikasta tietä pitkin, joka hohti kuin teltassa olleet lautaset. Se näytti kullalta, lasilta, marmorilta ja helmeltä, kaikelta samaan aikaan. Viimein saavuimme tasangolle josta oli näköala Alppeja muistuttavalle vuoristolle, joka oli täydellisesti leikatun ruohon peitossa. Seisoimme kultaisen, filigraanisesti koristellun, portin edessä. Portin yläpuolelle oli nimeni: Maury Sklar. Se oli kaiverrettu samanlaiseen kiviseen/lasiseen/kultaiseen, neliskulmaiseen kilpeen. Se oli peitetty arvokkaille kivillä ja se kiilsi ja hohti myöhäisen iltapäivän auringossa. Minä olin hämmästynyt. Portit avautuivat itsestään, kun siirryimme Japanilaistyyliseen puutarhaan, jonka läpi virtasi puro. Puutarhassa oli myös kiemurteleva polku, jota ympäröivät kaikista kauneimmat ruusut ja Japanilaiseen tyyliin leikatut puut. Kirkkaan väriset kalat uiskentelivat purossa, jonka yli meni puinen kaarisilta. Lähestyessämme kartanoani ylitimme sillan ja huomasin pienen metsän puutarhan ympärillä. Vasemmalle katsoessani näin vesiputouksen, joka laskeutui ainakin 12 metriä alas kivimuodostelmasta. Se virtasi puroon ja se tuli aivan vuoren huipulta asti. Enkeli kertoi että se koko vuori oli minun, sekä myös toisten artistien ja muusikoiden jotka elivät siellä.

Saavuimme viimein etuovelle. Talo oli ollut jokseenkin piilossa pienessä metsässä. Mutta nyt minulla oli parempi näkymä siitä, ja kun ylitin puisen sillan, näkymä salpasi henkeni.

Talo näytti modernilta sekä lasiselta punapuutalolta. Edessä oli suuria lattiasta kattoon kohoavia ikkunoita, joissa oli paljon kulmia eri suuntiin, ja ne näyttivät enemmän kristallilta kuin lasilta. Ovet olivat 8 metriä korkeita ja ne oli taidollisesti veistetty tiikkimäisestä puusta. Oven keskellä oli helmiäinen Daavidin tähti joka jakautui kahti keskeltä. Kumpikin puolisko oli kiinni eri ovessa ja ne oli tehty helmen tai kivi-lasin kaltaisesta materiaalista. Tämä tähti loisti kirkkaasti omassa valossaan. Ovessa oli suuri pyöreä kahva, mutta kun kuljimme siitä sisään, se avautui itsestään. Katsoessani etuovelle, näin kuinka valo suorastaan tulvi ikkunoista sisään. Katto oli kuin kristallia, jota koristivat punapuusta tehdyt poikkipuut. Sitten minä menin olohuoneeseen ja se oli mahtava! Se oli niinkuin jokainen unelmatalo jota olin koskaan ajatellut. Olohuoneesaa oli nykyaikaiset huonekalut, juuri sellaiset kuin olin kuvitellut unelmatalossani olevan, sekä noin kaksi tai kolme kerrosta korkea katto. Takaseinä oli kokonaan kristallista lasia lattiasta kattoon. Siitä oli näkymä

joka näytti kuin mahtavalta maalaukselta järvestä, joka oli vuorien ympäröimä. En ollut ikinä nähnyt mitään sellaista. Minä haukoin henkeäni ihmetyksissäni.

Takaseinän keskellä oli iso takka, mutta minä pystyin jotenkin nähdä sen lävitse. Takaseinän vasemmalla puolella oli kristallinen ovi, josta pääsi terassille. Terassilla oli uima-allas joka näytti uppoavan vuoristo näkymään. Sillä ei ollut reunoja ja minä huomasin että siihen tuli vettä vesiputouksesta ja purosta joka taloni etupihalla. Seuraavaksi minä kiersin mahtavat makuuhuoneet, mutta kaikista kaunein oli kuitenkin musiikkihuone. Musiikkihuoneessa oli paksu tumman violetti samettinen matto. Kun menin sinne sisään, se näytti muuttuvan pieneksi konsertti halliksi.

Minä tiesin että se laajentuisi ja supistuisi riippuen siitä ketä, tai kuinka monta ihmisitä siellä olisi.

Yhdellä puolella oli holvimainen ovi ja sen sisäpuolella oli tusinoittain hienoja jousi soittimia.

Osa niistä oli tehty minulle. Yksi paikka oli tyhjänä, josta Herra lupasi minulle että kun pääsen taivaaseen, minä saan katsella kun hän tekee minulle viulun (Suom huom: Maurice Sklar on klassinen viulisti). Siellä oli myös hienoja jousia joihin oli istutettu arvokkaita jalokiviä, sekä muita musikaalisia aarteita joita en voi mainita tällä hetkellä.

"Minun täytyy näyttää sinulle jotakin muutakin", kanssani ollut enkeli sanoi, ja tartuin hänen käteensä. Yhtäkkiä olimme suuren varaston edessä, joka oli vielä tilavampi sisältä. Se näytti maailman suurimmalta vaatehuoneelta, hädin tuskin näin kaukana olleita seiniäkään. Huoneessa oli 12 vaatetankoa, jotka näyttivät jatkuvan loputtomiin. Jokaisessa tangossa roikkui lukemattomia koristeellisia pukuja. Minä en ollut koskaan nähnyt mitään vastaava. Nämä puvut riippuivat vaatetelineissä jotka jatkuivat niin pitkälle kuin pystyin näkemään. Me olimme yhtäkkkiä

pukujen yläpuolella olevalla alustalla ja minä pystyin nähdä kaikki nämä vaatteet.

"Nämä ovat viimeistä tuntia varten, joka on kohtaamassa maapalloa. 12 000 ihmistä jokaisesta Israelin heimosta tulee kantamaan näitä viittoja." Enkeli selitti.

Kävelimme pienempään huoneen, jonka seinillä roikkui viittoja jotka kaikki olivat erilaisia toisistaan. Minä tiesin jotenkin että niitä olivat pitäneet menneiden aikojen suuret pyhät. Minä olin yllättynyt kun näin joitakin keskiajoilta, ja myös niitä joita olivat pitäneet alkuseurakunnan Apostolit ja kirkkoisät. Huoneen perällä olevalla korokkeella roikkui vierekkäin kolme vaatekappaletta, joista keskimmäinen oli korkeammalla kuin muut. Vasemmalla puolella oli vaate joka roikkui vanhanaikasen vaa'an alapuolella, missä molemmat kupit olivat tasapainossa keskenään. Minä tunnistin välittömästi että tämä oli oikeuden ja lain symboli. Enkeli näytti tietävän mitä minä ajattelin ja hän sanoi, ”Kyllä. Tämä on viitta jota mooses piti antaessaan Tooran sinun kansallesi.” Suuntasin katseeni oikealla ollesseen pitkään turkisliiviin, jonka ympäri meno vyö keskeltä. Enkeli sanoi, ”Tämä on Profeetta Elian viitta. Molempia näitä tullaan pitämään uudestaan viimeiselle hätkellä, kuten on kirjoitettu.”

Keskellä oli kolmas vaate joka oli ylempänä kuin muut. Se oli valkoinen ja se näytti hyvin tavanomaiselta, mutta kun katselin sitä, siitä tuli kirkkaampi ja kirkkaampi kunnes se oli lopulta niin häikäisevä että en pystynyt enää katsomaan sitä. Kun käänsin katseeni pois, enkeli sanoi, "Tämä vaate on varattu Jeesukselle Messiaalle, kun hän palaa takaisin maanpäälle kaikkien pyhien kanssa. Se tullaan kastamaan vereen. Kaikki tulevat näkemään Jumalan Sanan.

Tiedätkö sinä mitä sinä olet nähnyt?”, enkeli kysyi. Minä vastasin, ”En herra. En täysin, mutta sinä tiedät.” Hän vastasi, "Olet nyt nähnyt viittojen hallin. Viittojen jotka on jotka on varattu viimeistä tuomion hetkeä varten joka tulee pian maailmaan. Harvat ovat nähneet näitä viittoja. Enkelit ovat saaneet kaikki ne valmiiksi. Kaikki on nyt valmiina! Sinun täytyy kirjoittaa siitä mitä olet nähnyt, jotta kansani ymmärtää kuinka lähellä minä olen viimeistä hetkeä. Minä tulen pian!"

Kun enkeli puhui, minä yhtäkkiä ymmärsin että se oli ollut HERRA itse joka oli ollut minun kanssani. Hän oli ottanut tuon enkelin muodon. Hän näytti kasvavan ja kasvavan, kunnes minä olin

täysin häkeltynyt. Jälleen kerran valo joka tuli hänen kasvoistaan sokaisi minua. Sitten minä lankesin maahan kasvoilleni ja ylistin Häntä. Sillä hän on Kuningasten kuningas ja Herrojen HERRA!

Sitten valo ja loisto hälveni, ja Hän ilmestyi jälleen sinisissä ja valkoisissa vaatteissa. Hän näytti Mieheltä nyt, mutta minä tiesin että Hän oli HERRA. Hän sanoi minulle "Maury haluan sinun näkevän kruunujen suuren hallin". Yhtäkkiä ilmestyimme jonkinlaisen suuren linnan eteen. Minusta se näytti Taj Mahalilta, Versaillesilta ja Buckinhamin palatsilta samanaikaisesti. Tiedän että tämä kuulostaa oudolta, mutta siltä se näytti minulle. Minä olin pökerryksissä tämän rakennuksen majesteettisuudesta. Astuimme sisään goottityylisistä ovista joka johti pitkään eteiskäytävään.

Käytävän molemmat puolet olivat täynnä mustalla, sametin kaltaisella, mutta ylellisemmällä materiaalilla päällystettyjä pöytiä, joiden päällä oli kruunuja. Jokainen kruunu oli erilainen ja ne olivat kaikki niin kauniita, että kun minä näin ne, minä purskahdin itkuun! Seinillä ja katossa oli hienoja maalauksia ja veistoksia kuten Vatikaanissa, ainoastaan paljon hienompia. Käytävä jatkui niin pitkälle kuin pystyin näkemään. Noin kolmen metrin välein molemmilla puolilla oli kultaisia pöytiä, jotka olivat päällystetty mustaan samettiin. Jokaisella pöydällä oli kruunu jonka alla oli nimi. Osa niistä oli täytetty tuhansilla kallisarvoisilla kivillä. Osa oli peitetty timanteilla, joiden Herra kertoi edustavan sieluja. Muut kivet edustivat suuria rakkauden ja uhrauksen tekoja valtakunnan edestä. Joidenkin kruunujen alaosassa oli punainen raja joka edusti marttyyriutta.

Jotkin niistä olivat enemmänkin kuin timanteista tehdyt tiarat. Jotkun taas olivat niin isoja että niissä oli timantteja jotka ulottuivat jopa metrin korkeuteen. Kaikki niistä olivat hienoimpia taideteoksia joita olen ikinä nähnyt! Niinkuin Michelangelon patsas tai Raphaelin maalaus, jokainen näistä herätti kunnioiutusta minussa. Jotkin vähemmin koristelluista kruunuista olivat paimenille – laiman pastoreille jotka olivat olleet tosia ja uskollisia, mutta niiden kauneus oli jollain tavalla jopa liikuttavampaa. Minä itkin ja ylistin Herraa kun me kävelimme pitkin tätä Suurta Kruunujen Hallia.

Sitten yhtäkkiä olin taas makuuhuoneessani. Aika oli kulunut tuskin ollenkaan. Minusta tuntui että olisin ollut taivaassa tunteja tai jopa monia päivä, mutta se oli vain hetki meidän ajastamme täällä maan päällä. Tämän todenmukaisempaa kuvausta kokemastani en osaa kirjoittaa. Yritä ymmärtää että minä en puolla mitään oppeja tai sitä että kirjoituksiin lisätään mitään millään tavalla. Tämä on näky, ja kuten kaikki yliluonnolliset ilmestykset, se täytyy tutkita sanan ylemmän auktoriteetin mukaisesti. Siitä huolimatta, minun täytyy olla kuuliainen ja kirjoittaa kaikki ylös mitä minä näin ja kuulin tämän taivaallisen kokemuksen aikana, kuten Herra minua käski. Jatkakoon Herra sinun siunaamistasi runsaasti, rakkaat ystävät!

Maurice Sklar