Jennifer Toledon näky Jeesuksen myötätunnosta

Nainen

Seuraava kertomus perustuu Yliluonnollista TV-ohjelman jaksoon 42, jossa Jennifer Toledo kertoo Sid Rothille ja katsojille hyvin mielenkiintoisesta näystä Jumalan myötätunnosta ihmisiä kohtaan. Sama kertomus löytyy myös Sid Rothin ”Yliluonnollista” kirjasta.

Linkki alkuperäiseen videoon TV7 arkistossa

Kohtasin Jumalan pari vuotta sitten. Rukoilin Jumalaa näyttämään sydämensä. Ystävyyden nimissä halusin tietää, mikä on hänelle tärkeää. Näin näyn, missä Jumala vei minut Taivaaseen, johonkin, joka näyttää isän talolta. En osaa selittää sitä muuten. Se oli monihuoneinen talo. Jokaisessa huoneessa oli monia asioita, mutta hän vei minut Läheisyyden kamariin. Ja sieltä hän vei minut Itkun huoneeseen. Siellä hän kertoi sydäntään painavista asioista: köyhistä, rikkinäisistä, lapsista, ja epäoikeudenmukaisuudesta. Se kokemus muutti elämäni suunnan. Kun olimme menossa Itkun huoneeseen, halusin mennä sisään, mutta Herra sanoi: "Mieti hetki. Se on yksinäinen paikka."

Mietin, mitä järkeä sellaisessa paikassa on Taivaassa. Hän sanoi: "Vietän siellä suurimman osan ajastani." Kysyin huoneen nimeä ja hän sanoi sen olevan Itkun huone. En ymmärtänyt, mutta kun menin sisään, näin sen olevan hyvin yksinkertainen, nöyrä huone. Siellä oli pieni puinen tuoli ja ikkuna. Herra istui tuolille ja katsoi ulos ikkunasta. Ikkunasta näki jokaisen ihmisen. Kaikki tuskanhuudot, rukoukset,epäoikeudenmukaisuudet, kaiken. Jeesus katsoi tuolistaan ja näki ja kuuli sen kaiken.Hän antoi kaiken tulla. Minuun teki vaikutuksen että Jumala valitsi nähdä kaiken kärsimyksen ja välitti siitä.”

Ikävä kyllä ensimmäisenä tulee mieleen että lapsena oleminen on kivaa. Mutta nykyään lapsena olo on erilaista. Nykypäivän maailma on vihamielinen lapsia kohtaan. Suurimmat epäoikeuden mukaisuudet kohdistuvat lapsiin. Maailmassa on n. 6 miljardia ihmistä. Ja yli puolet maailman väestöstä on alle 15-vuotiaita. Joten yli 3 miljardia ihmistä ovat lapsia. Niistä 3 miljardista 2 miljardia elää äärimmäisessä köyhyydessä. Kaksi lasta kolmesta elää köyhyydessä. Ihmiset eivät ymmärrä noita lukuja. Se on niin suurta. Joka alueella epäoikeudenmukaisuus koskee lapsiin Oli se sitten köyhyyttä tai sairauksia, AIDS:ia tai sotaa”

Lapsia laitetaan sotimaan toisten sotia. Nuoria lapsia viedään pois kotoa, heidät huumataan ja heitä hakataan, heidät pakotetaan tekemään kauheita rikoksia. Sotapäälliköt tarvitsevat sotilaita ja jos sotilaita ei löydy, he tekevät lapsista sotilaita. Lapsia on helppo löytää. Lasten tunteet turrutetaan pakottamalla heidät tappamaan omia perheenjäseniään. On kuultu lapsista jotka on laitettu katsomaan vauvojen tappamista jotta heidät saadaan turtuneiksi tappajiksi. 2. maailmansotaan asti 90 % kaatuneista olivat sotilaita. Nykyään 90 % kaatuneista ovat naisia ja lapsia. Ajat ovat muuttuneet. Yli 100 miljoonaa lasta elää kadulla. Heitä käytetään hyväksi kaikin tavoin. On aliravitsemusta: 17 miljoonaa lasta on nälkäkuoleman partaalla. 20 miljoonalla ihmisellä on AIDS. Lasten on viikottain haudattava perheenjäseniään. 10 miljoonaa lasta on seksiteollisuudessa mukana. Siihen kuuluu mm. prostituutio ja seksimatkailu.”

Yksi tyttö tulee mieleen kenet kohtasin. Hänellä oli kauheat suhteet perheessään. Häntä pahoinpideltiin, joskus häntä myytiin naapureille hänet oli kahlittu seinään. Kauhea ympäristö. Hän eli köyhyydessä yksinhuoltajaäidin kanssa. Isä ja äiti kuolivat AIDSiin. Isoäiti ei pysty pitämään huolta. Kierre jatkuu loputtomiin. Tämä on arkipäivää monille. Hänet pelastettiin ja hän on yksi lastenkotimme lapsista. Nyt hänelle kuuluu hyvää. Hän on tullut uskoon, Jumala parantaa hänen sydämensä haavoja.”

Olin ensimmäisellä Afrikan matkallani 21-vuotiaana. En yhtään tiennyt, mihin olin ryhtynyt. Menin pohjois-Kenian vaikeimpiin paikkoihin, Tricanaan. Koko ympäristö oli vihamielinen, vaikeuksia oli joka tasolla. Heimo, jonka parissa olin, oli veriliitossa Saatanan kanssa. Tätä oli jatkunut sukupolvien ajan. Heidän piti uhrata veriuhreja Paholaiselle tyydyttääkseen hänet tai muuten kauheita asioita tapahtuisi. Talot syttyisivät tuleen, sukulaiset kuolisivat verenvuotoon. Joten he elivät kauheassa pelossa, ja kunnioittivat demoneja koska he eivät tienneet, kuinka paeta. Heidän maansakin oli kirouksen alla. Vanhempani pyysivätkin minua palaamaan kotiini. He hyväksyivät lähtöni. Mutta se oli Herran järjestämä Jos olisin tiennyt, minne olin menossa, en olisi varmaan lähtenyt. Aloin aluksi rukoilla, koska kaikki oli niin typerryttävää. Oli köyhyyttä, nälänhätää, kuivuutta, sotaa. Se tuntui murskaavalta. Aloin rukoilla: "Miksi olen täällä? Mistä tässä on kyse?" Jumala kysyi yksinkertaisen kysymyksen: "Uskotko, että vieläkin käytän daavideja goljattien kaatamiseen?" Minun piti miettiä sitä. Tietysti uskoin Jumalan olevan ihmeiden Jumala ja pystyvän siihen mutta ei hän voinut tarkoittaa minua siellä. Aloin pyytämään Jumalalta yksinkertaista strategiaa sitä paikkaa varten. Olin kohdannut myötätunnon Itkun huoneessa, olin liikkuttunut näistä ihmisistä ja halusin muutoksen tulevan.”

Pyysimme Jumalalta strategiaa ja hän käski kokoamaan kaikki alueen johtajat yhteen. Koska johtajat alunperin panivat heimon kirouksen alle. Kaikki 1500 johtajaa tulivat yhteen joukossa oli pastoreita, heimopäälliköitä, valtion johtohenkilöitä. He kokoontuivat viikon ajaksi. He katuivat liittojaan vihollisen kanssa, he mursivat kirouksia. Sitten Jumala kertoi, kuinka tilanne korjataan. Saatanan liitosta pääsee pois vain solmimalla vahvemman veriliiton. Koko heimo yhdessä solmi veriliiton Jeesuksen kanssa. Jumala näytti voimansa kun liitto tehtiin. Ilmapiiri muuttui täysin. Pyysimme Jumalalta merkkiä. Siellä ei ollut satanut vuosiin, ihmisiä kuoli kuivuuden tähden. Sade alkaa valumaan keskellä autiomaata. Ja sitten suuret salamat iskevät Vuohivuorelle. Se on noitatohtorien keskus. He juoksevat peloissaan koska heidän voimansa ovat ehtyneet asiat ovat muuttuneet, Jumala puuttui peliin, kirous on murrettu. Monet noitatohtoreista tulivat uskoon ja pelastuivat.”

Sitten sairastuin pahasti. En tiennyt mitä tapahtui. Mutta tiesin olevani huonossa kunnossa. Minut vietiin sairaalaan, matkaan meni 40 tuntia. Sinne pääseminenkin oli ihme. Siellä minulle sanottiin että paria tuntia myöhemmin olisin kuollut. Elimeni luovuttivat ja myrkky ruumiissani tuhosi kaikkea. He eivät voineet tehdä paljoakaan, toivoa ei juurikaan ollut. Heidän täytyisi tehdä leikkaus pelastaakseen sen minkä voivat. Jokin minussa nousi sitä vastaan ja kieltäydyin. En mene leikkaukseen, tiedän Jeesuksen voivan parantaa minut. Hän on isäni, joka on 7-vuotiaasta saakka pitänyt minusta huolta hän ei petä minua nyt. Aloin tukeutua Raamatun lupauksiin. Maatessani sängyssä näin Jeesuksen kävelevän huoneeseeni, ja kätensä selkämyksellä hän leikkasi minut auki ja veti ihoni pois. Se ei sattunut vaan Tämä oli unta. Olin rukoillessani nukahtanut. Yksi kerrallaan hän hieroi sisäelimiäni, laittoi ne takaisin, siivosi jälkensä ja sitten hymyili minulle ja sanoi: "Kyllä se tästä" Hän laittoi ihoni käsistään takaisin päälleni ja unessa olin iloinen, koska minulle ei jäisi arpea tästä. Heräsin unestani ja rehellisesti sanottuna olin edelleen sairas. Minun piti valita. Kiusaisiko Jumala minua tällaisella unella? En usko. Ja aloin sanomaan: "Olen parantunut!" vaikka vielä koskikin. Mutta aina kun sanoin: "Olen parantunut!", ruumiiseeni tuli voimaa. Yliluonnollista voimaa. Aloin pian vahvistua. En ollut syönyt koko aikana ja olin ollut huonossa kunnossa mutta 10 päivän jälkeen olin täysin parantunut ilman leikkausta. Alkuun lääkärit eivät uskoneet minua. Minulle tehtiin kokeita, ja jokaisesta tuli sama tulos. Tulos oli, että tämä oli lääketieteellisesti määrittelemätöntä. Emme voi selittää sitä. Aamulla elimet eivät toimineet, nyt ne toimivat kaikki. Ruumiissa ei ole myrkkyä, potilas on täysin parantunut. Kun palasin takaisin kotimaahani, vanhempani olivat järkyttyneitä tapahtuneesta. Mutta samalla he näkivät Jumalan uskollisuuden ja hekin luottivat häneen.”

Kun olin Itkun huoneessa, aloin nähdä mikä liikuttaa Jumalan sydäntä, sekä tuntemaan mitä Jumala tuntee ensimmäistä kertaa elämässäni. On eri asia tietää Jumalan rakastavan kuin tuntea hänen tunteensa ja pyysin Jumalalta olla henkilö, joka tuntee hänen tunteensa. Pyysin Jumalaa polttamaan myötätunnon sydämeeni. Tiesin sen olevan kallista, koska rakkaus uhraa henkensä. Näyssä Jeesus otti polttoraudan ja poltti sanan myötätunto sydämeeni. Olen rukoillut, että olisin myötätunnon astia. Se että tiedän että Jumala on Isäni, on kaikkeni. Haluan sanoa ihmisille että tapahtuipa elämässänne mitä tahansa hän osoittautuu uskolliseksi, rakastavaksi isäksi. En voi kuvitella selviäväni ilman isän rakkautta. Hän näkee kaiken epäoikeudenmukaisuuden, kaikki vääryydeet, hän näkee kaikki olosuhteet, mutta hän osoittautuu uskolliseksi.”