George Vroomin näky helvetistä (1878)

Totuuden seuraaminen voi joskus maksaa ihmiselle jopa hänen vapautensa. Näin kävi George Vroomille vuonna 1878, sen jälkeen kun Jumala oli näyttänyt hänelle Helvetin, ja käskenyt hänen saarnata näkemästään myös muille ihmisille. Kuuliaisena Jumalan käskylle, sekä sille minkä hän oli omin silmin todistanut, hän ehti saarnata Helvetistä kadotukseen matkalla oleville sieluille muutaman viikon, jonka jälkeen hän löysi itsensä mielisairaalasta. Edes mielisairaalassa hän ei lakannut puhumasta siitä, mitä hän oli Jumalalta saanut ja minkä hän tiesi todeksi. Maailma kutsui häntä hulluksi sen takia että hän oli Jumalalle kuuliainen.

"Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima."

Näin New York Times kirjoitti tästä tapauksesta 21 Tammikuuta, 1878:

MIELIPUOLEN NÄKY HELVETISTÄ

HULLUKSI TULLEEN KENGÄNTEKIJÄN JOULU-UNI – SAARNASI HELVETISTÄ EAST SIDEN VUOKRA ASUNNOISSA JA POLIISIASEMALLA – HULLU KEHOITTAJA LÄHETETTIIN TOMBSIN MIELISAIRAALAAN

Omalaatuinen Dr. De Witt Talmagen saarnaaman helvetin tyyppisen tulen ja tulikiven puolestapuhuja, ilmestyi Essexin Poliisin Oikeudessa eilen, lyhyen ja ”ruumismaisen” Saksalaisen,

George Vroomin persoonassa, kenen silmät välkehtivät epäluonnollista nerokkuutta. Vanki joka on noin 40-vuotias iältään, ammattinsa puolesta kengäntekijä, joka asuu Sixth-avenuella, pidätettiin häiritsevän käytöksen johdosta joka oli niin merkillistä ja epätavallista luonteeltaan, että hänet lähetettiin lääkärin tutkittavaksi, arvioitavaksi onko hän täysjärkinen mies vai hullu.

Yhtä erikoinen kuin hänen tekonsa, oli syy joka sai heidät tekemään niin, ja se on erityisen mielenkiintoinen juuri tällä hetkellä, jolloin aihe helvetistä herättää niin suurta mielenkiintoa ja eriäviä mielipiteitä. Vroom oli ollut tähän asti ahkera ja selväpäinen työntekijä, mutta jokin tuntematon tapaus tai sattuma näyttää vaikuttaneen hänen älykkyyteensä epätavallisella tavalla. Jouluaaton aattona, hänen oman kertomuksensa mukaan, hän meni sänkyyn, mutta hän ehti maata siinä vain lyhyen aikaa, kun hänen lepoansa häirittiin erittäin merkittävällä näyllä. Hän ajatteli että häntä kuljetettiin ilmasta jonkin näkymättömän ja tuntemattoman voiman toimesta, kunnes hän saapui todella korkealle, missä hänen silmiensä eteen, hänen alapuolelleen avautui helvetti, kaikkine sen kauheine ympäristöineen -kauhea näkymä joka oli niin pelottava että se on melkein liikaa ihmismielen ymmärrettäväksi. Liekit sinkosivat sen keskeltä ja paksut savupilvet nielaisivat ne; sitten liekit ja savu erkanivat ja hän näki kirottujen ihmisten muotoisia vääntelehtimässä tuskissaan, kamppailemassa tulisessa kuopassa ja huutaen tuskasta ja äärimmäisestä kärsimyksestä. Kun hän katseli kauheaa näkymää, hän ajatteli että luja ääni toi julki käskyn, ”Mene! Saarnaa ihmisille siitä mitä olet nähnyt.” Ääni herätti hänet ja hän löysi itsensä polvistumasta sänkynsä ääreen, vierellään Raamattu, joka oli auki Luukkaan Evankeliumin yhdeksännestä luvusta. Hän luki siitä seuraavan katkelman: ”Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa”. Hän ei yhtään epäillyt että tuo näky olisi ollut hänen sairaan mielikuvituksensa tuotetta, vaan sen sijaan hän uskoi että se oli annettu taivaasta. Hän lopetti sen seurauksena liiketoimintansa ja omisti itsensä täydellisesti tehtävälleen. Hän varoitti jokaista tapaamaansa ihmistä tulevasta kadotuksesta, maalaten heille mielikuvia helvetistä, jonka tulikiven ja tulen kauhut ylittivät jopa kaikkein puhdasoppisemmatkin opetukset, tulevan rangaistuksen ympäristöstä. Hän matkusti päivä toisensa jälkeen kaupungin Itäisellä puolella oleville vuokra-asunto alueille, varoittamaan asukkaita iankaikkisesta tuhosta, kehoittaen heitä suuntaamaan ajatuksensa taivaaseen päin, sellaisella kiihkolla että mikään määrä pilkkaa ei saanut häntä hiljenemään. Lauantaina kun hän viimeksi vieraili Delancey Streetin kiinteistöllä Nro 176, tavatakseen asukas Jacob Heinin, hänelle ennastaan täysin tuntemattoman ihmisen, hän aloitti välittömästi hänen suosikki keskustelunaiheensa Helvetistä, varoittaen Heiniä kaikella hänen hartaudellaan, välttämään tulikiven ja tulen joka olisi varmasti pahojen ihmisten perintö. Hänestä tuli niin vauhkoontunut ja äänekäs hänen asiansa esittämiseessä, että Hein, suuttumuksen ja kärsimättömyyden osoituksena heitti hänet ulos talosta. Sitten hän kulkeutui 13-Poliisipiirin Poliisiasemalle, jossa hän oli kiihtynyt pelottavaan mielentilaan ja alkanut saarnaamaan johdossa olleille viranomaisille, vedoten heitä varomaan helvettiä, joka paloi niitä varten jotka eivät tehneet parannusta. Koska hänen hulluudestaan ei ollut mitään epäilyksiä, hänet pidätettiin toimitettavaksi oikeuden arvioitavaksi tänä aamuna. Sieltä, kuten aikaisemmin mainittiin, hänet lähetettiin mielisairaalaan, hänen mielentilansa arviointia varten. Mielisairaalassa hän jatkoi vauhkoontunutta houruamistaan, ja saarnasi toimittajille helvetistä, joka ”palaa, palaa ja palaa aina ja iankaikkisesti niille jotka ovat pahoja.”

THE NEW YORK TIMES - 21 TAMMIKUUTA, 1878