Koditon kerjäläinen taivaan valtaistuimella

Seuraava lainaus on otettu Rick Joynerin näystä, josta hän kirjoitti kirjassaan “The Final Quest” sivuilla 150-158. Rick Joynerilla oli etuoikeus keskustella Jeesuksen kanssa ja hänet vietiin Jumalan Valtaistuinsaliin, missä häntä odottin todella erikoinen yllätys. Avatkoon Jumala meidän sydämemme silmät näkemään Jeesuksen rakkaus niitäkin kohtaan, jotka eivät ole maailman tai edes seurakunnan silmissä minkään arvoisia. Se minkä me teemme yhdellekään näistä ihmisten silmissä vähimmistä veljistä tai siskoista, sen me teemme Jeesukselle.

“On vielä eräs joka sinun täytyy tavata ennen kuin palaat takaisin taisteluun,” Hän sanoi kun me kävelime eteenpäin. Kun me jatkoimme kävelemisetä, minä olin haltioissani siitä kuinka paljon kirkkaammaksi Hän oli tullut verrattuna vain muutamaa minuuttia aikaisemmin.

“Joka kerta kun sinä näet Minut sinun sydämesi silmillä, sinun mielesi uudistuu vähän lisää,” Hän jatkoi. “Yhtenä päivänä sinä kykenet olemaan Minun läsnäolossani jatkuvasti. Kun sinä teet tämän, kaikki mitä sinä olet oppinut Minun Henkeni kautta tulee olemaan sinun saatavillasi, ja Minä tule oleemaan sinun saatavillasi myös.”

Minä pystyin kuulemaan ja ymmärtämään kaiken mitä Hän sanoi, mutta minä olin niin kiinnittänyt huomioni Hänen kirkkauteensa että minun oli aivan pakko kysyä Häneltä, “Herra, miksi sinä olet nyt niin paljon kirkkaampi kuin silloin kun näyttäydyit minulle ensin Viisautena?”

“Minä en ole koskaan muuttunut, mutta sinä olet. Sinä muutut kun saat katsella Minun kirkkauttani peittämättä kasvojasi. Kokemukset jotka sinä olet saanut ovat poistamassa suomuja kasvoiltasi jotta sinä voit nähdä Minut selkeämmin. Silti mikään ei poista niitä yhtä nopeasti kuin silloin kun katsot Minun rakkauttani.”

Sitten hän pysähtyi, ja minä käännyi katsomaan valtaistuimia jotka olivat meidän vieressämme. Me olimme paikassa missä kuninkaista korkeimmat istuivat. Sitten minä tunnistin erään lähellä olevista miehistä.

“Hyvä herra, minä tunnen sinut jostain, mutta en yksinkertaisesti muista mistä.” “Sinä näit minut kerran näyssä,” hän vastasi. Minä muistin samantien ja olin shokissa! “Ai sinä olit ihan oikea ihminen?” “Kyllä,” hän vastasi.

Minä muistin päivän kun nuorena Kristittynä olin ollut turhautunut joistakin oman elämäni ongelmista. Menin silloin ulos puistoon joka oli asuntoni lähellä ja olin päättänyt että minä odottaisin kunnes Herra puhuisi minulle. Kun istuin lukemassa Raamattuani, minulle näytettiin näky, se oli yksi ensimmäisistä näyistä omassa elämässäni. Tuossa näyssä minä näin miehen joka palveli Herraa innokkaasti. Hän todisti ihmisille jatkuvasti, opettaen Raamattua, ja vieraili sairaiden luona rukoillakseen heidän puolestaan. Hän oli erittäin innokas Herran puoleen, ja hänellä oli aito rakkaus ihmisiä kohtaan. Sitten minä näin toisen miehen, nimeltä Angelo, joka oli selvästikin kulkuri tai koditon ihminen. Kun pieni kissan pentu eksyi hänen tielleen, hän meinasi potkaista sitä mutta hillitsi kuitenkin itsensä, vaikka hän kyllä työnsi sen jalallaan pois tieltään melko kovakouraisesti. Sitten Herra kysyi minulta kumpi näistä miehistä miellytti Häntä enemmän.

“Ensimmäinen,” minä vastasin epäröimättä. ‘

“Ei, vaan toinen,” Hän vastasi, ja alkoi kertomaan minulle heidän elämäntarinoitaan.

Hän kertoi ensimmäisen miehen kasvaneen ihanassa suvussa, joka oli aina tuntenut Herran. Hän varttui kukoistavassa seurakunnassa ja sitten hän meni yhteen maan parhaimmista Raamattukouluista opiskelemaan. Hänelle oli annettu sata osaa Hänen rakkauttaan, mutta hän käytti niistä vain 75.

Toinen mies oli synty nyt kuuroksi. Häntä kohdeltiin kaltoin ja häntä pidettin pimeässä ja kylmässä ullakossa kunnes viranomaiset löysivät häänet kun hän oli 8-vuotias. Häntä siirreltiin instituutiosta toiseen, missä kaltoinkohtelu jatkui. Lopulta hän päätyi kaduille. Herra oli antanut hänelle vain kolme osaa Hänen rakkauttaan auttaakseen häntä selviämään tästä kaikesta, mutta hän oli koonnut joka ikisenkin palasen sitä, taistellakseen hänen sydämessään ollutta raivoa vastaan, ettei hän satuttaisi tuota kissanpentua.

Nyt minä katselin tuota miestä, kuninkaana istumassa valtaistuimella paljon mahtavampana kuin Salomon olisi voinut koskaan kuvitellakaan. Hänen ympärillään oli enkelijoukkoja, odottamassa palveluksen tekemistä hänelle. Kunnioittaen käännyin Herran puoleen. En vieläkään pystynyt uskomaan että hän oli todellinen, saatikka että hän olisi ollut yksi suurista kuninkaista.

“Herra, ole kiltti ja kerro minulle loput hänen tarinastaan,” minä kerjäsin.

“Totta kai, sen takia me olemme täällä. Angelo oli niin uskollinen sillä vähällä jonka Minä olin hänelle antanut että Minä päätin antaa hänelle kolme osaa lisää Minun rakkauttani. Hän käytti kaiken sen lopettaakseen varastamisen. Hän lähestulkoon näki nälkää, mutta hän kieltäytyi ottamasta mikään mikä ei ollut hänen. Hän osti ruokaa niillä rahoilla jotka hän sai pullojen keräämisestä, ja satunnaisesti hän löysi jonkun joka antoi hänelle pihatöitä.

Angelo ei kyennyt kuulemaan mutta hän oli oppinut lukemaan, joten Minä lähetin hänelle traktataatin jossa kerrottiin evankeliumi. Kun hän luki sen, Henki avasi hänen sydämensä, ja hän antoi oman elämänsä Minulle. Jälleen kerran Minä tuplasin rakkauteni annokset jotka Minä annoin hänelle, ja hän käytti kaikki niistä uskollisesti. Hän halusi jakaa Minut muiden kanssa, mutta hän ei pystynyt puhumaan. Vaikka hän eli sellaisessa köyhyydessä, hän alkoi käyttämään puolet koko omaisuudestaan ostaakseen traktaatteja joita hän jakoi katujen kulmissa.”

“Kuinka monta ihmistä hän johti sinun luoksesi?” minä kysyi, ajatellen että sen on täytynyt olla kokonainen ihmisjoukko koska hän istuu kuninkaiden kanssa.

“Yhden,” Herra vastasi. “Rohkaistakseni häntä, Minä annoin hänen johtaa kuoleva alkoholisti Minun luokseni. Se rohkaisi häntä niin paljon että hän olisi seisonut siellä kadun kulmassa vielä monia vuosia vain johdattaakseen toisen sielun katumukseen. Mutta koko taivas anoi että hänet tuotaisiin tänne nopeasti, ja Minäkin halusin että hän saisi vastaanottaa hänen palkintonsa.”

ERILLAINEN MARTTYYRI

“Mutta mitä Angelo teki tullakseen kuninkaaksi täällä?” minä kysyin.

Hän oli uskollinen sillä mitä hänelle oli annettu. Hän voitti kaiken kunnes hänestä tuli niinkuin Minusta, ja hän kuoli marttyyrinä

“Mutta kuinka hän voitti, ja kuinka hänestä tuli marttyyri?”

“Hän voitti maailman Minun rakkaudellani. Hyvin harvat ovat voittaneet niin paljon niin vähällä. Monet minun kansastani asuvat kodeissa joissa on mukavuuksia joita kuninkaat olisivat kadehtineet vain vuosisataa aikaisemmin, mutta silti he eivät arvosta sitä. Angelo taas arvosti niin paljon jopa pahvilaatikkoa kylmässä yössä että hän muutti sen Minun läsnäoloni mahtavaksi temppeliksi.

Hän alkoi rakastaa kaikkia ja kaikkea. Hän iloitsi enemmän yhdestä omenasta kuin jotkut Minun kansastani iloitsevat suuresta juhla-ateriasta. Hän oli uskollinen sillä mitä Minä annoin hänelle, siitäkin huolimatta että se ei ollut kovin paljon verrattuna siihen mitä Minä annoin muille, myös sinulle. Minä näytin hänet sinulle näyssä koska sinä ohitit hänet monta kertaa. Kerran sinä jopa osoitit hänet sinun ystävillesi ja puhuit hänestä.”

“Puhuinko? Mitä minä sanoin?”

“Sinä sanoit, ‘Siellä on taas yksi Elia joka on varmaan karannut bussi asemalta. ’ Sinä sanoit että hän oli ‘uskonnollinen sekopää’ joka oli vihollisen lähettämä kääntääkseen ihmiset pois evankeliumista.”

Tämä oli kovin isku jonka olin tähän mennessä kärsinyt tämän kokemuksen aikana. Olin enemmän kuin shokissa, olin kauhuissani. Minä yritin muistaa tuota kyseistä tapahtumaa, mutta minä en pystynyt siihen -yksinkertaisesti siitä syystä että koska tuonkaltaisia tapahtumia oli niin monta. Minulla ei koskaan ollut kovin paljon myötätuntoa likaisa katusaarnaajia kohtaan, pidin heitä saatan työkailuina joilla hän käänsi ihmiset pois evankeliumista.

“Minä olen pahoillani, Herra. Minä olen niin pahoillani.”

“Olet saanut anteeksi,” Hän vastasi nopeasti. Ja sinä olet oikeassa siinä että on monia jotka yrittävät saarnata evankeliumia vääristä tai jopa kieroutuneista syistä. Siltikin, on monia niitä jotka ovat aitoja, vaikka he olisivat oppimattomia ja vailla koulutusta. Sinä et saa tuomita ulkonaisen olemuksen perusteella ihmisiä. On aivan yhtä monta todellista palvelijaa ,jotka näyttävät samanlaiselta miltä hän näytti, kuin on myös niitä hohdokkaiden ammattilaisten keskuudessa jotka ovat suurissa katedraaleissa ja organisaatioissa joita ihmiset ovat rakentaneet Minun Nimessäni.”

Hän viittoi minua katsomaan ylös kohti Angeloa. Kun minä olin kääntänyt selkäni pois hänestä, hän oli astunut alas valtaistuimensa portaita pitkin ja oli nyt aivan minun edessäni. Kädet avoinna hän antoi minulle valtavan suudelman ja suuteli minua osalle kuin isä. Rakkaus virtasi minun ylitseni ja minusta tuntui kuin se olisi ylikuormittanut koko minun hermostoni. Kun hän viimein päästi irti minusta, minä hoipertelin ikäänkuin olisin humalassa; mutta se oli ihana tunne. Se oli rakkautta jollaista en ollut koskaan aikaisemmin kokenut.

“Hän olisi voinut jakaa tuon sinun kanssasi maan päällä,” Herra jatkoi. “Hänellä oli niin paljon annettavaa Minun kansalleni, mutta he eivät menneet hänen lähelleen. Jopa minun profeettani välttelivät häntä. Hän kasvoi uskossa ostaessaan Raamatun ja pari muuta kirjaa joita hän luki uudestaan ja yhä uudestaan. Hän yritti mennä seurakuntiin, mutta hän ei löytänyt sellaista joka olisi hänet ottanut vastaan. Jos he olisivat ottaneet hänet sisään, he olisivat ottaneet Minut sisään. Hän oli Minun kolkutukseni heidän ovellaan,”

Minä opin kokonaan uuden käsityksen surulle. “Kuinka hän kuoli?” minä kysyin, muistaessani että hän oli marttyyri. Perustuen siihen mitä olin siihen asti nähnyt, odotin puoliksi että minulla olisi ollut jotain tekemistä sen kanssa.

“Hän paleltui kuoliaaksi yrittäessään pitää hengissä vanhaa alkoholistia joka oli menehtynyt kylmyyteen.”

EPÄTODENNÄKÖINEN VOITTAJA

Kun minä katsoin Angeloa, en voinut millään uskoa kuinka kova minun sydämeni oli ollut. Siltikään, minä en ymmärtänyt kuinka tällä tavalla kuoleminen teki hänestä marttyyrin, jonka olin ajatellut olevan titteli varattu niille jotka kuolivat koska eivät suostuneet tekemään kompromissia heidän todistuksessaan Kristuksen herraudesta.

“Herra, minä tiedän että hän on totisesti voittaja,” minä huomautin. “Ja että hän on todella oikeutettu olemaan täällä. Mutta voidaanko niitä jotka kuolevat tuolla tavalla pitää marttyyreinä?”

“Angelo oli marttyyri jokaisena elämänsä päivänä. Hän teki ainoastaan sen verran itselleen että hän pysyi hengissä, ja hän uhrasi ilomielin hänen elämänsä pelastaakseen tarpeessa olevan ystävän. Kuten Paali kirjoitti kirjeessä Korintolaisille, vaikka ihminen antaisi ruumiinsa poltettavaksi, mutta hänellä ei olisi rakkautta, se laskettaisi tyhjäksi. Mutta, kun annat itsesi rakkaudessa, se lasketaan paljoksi.

Angelo kuoli joka päivä, sillä hän ei elänyt itselleen vaan muille. Hänen omassa mielessään hän piti itseään aina pyhistä vähäisimpänä, totisesti hän oli yksi suurimmista. Kuten olet jo valmiiksi oppinut, monet niistä jotka pitävät itseään suurimpina, ja joita muutkin pitävät suurimpina, päätyvät olemaan täällä viimeisiä. Angelo ei kuollut opin puolesta, tai ei edes hänen oman todistuksensa puolesta, vaan hän kuoli Minun puolestani.”

“Herra, auta minua muistamaan tämä. Kun palaan takaisin, älä anna minun unohtaa mitä minä olen nähnyt täällä,” minä kerjästin.

“Tämän takia Minä olen täällä sinun kanssasi; ja Minä olen sinun kanssasi kun palaan. Viisautta on nähdä Minun silmilläni, eikä tuomita ulkoisen olemuksen perusteella. Minä näytin sinulle Angelon näyssä jotta sinä voisit tunnistaa hänet kun kävelit ohitit hänet kadulla. Jos sinä olisit jakanut hänen kanssaan tiedon hänen menneisyydestään, hän olisi antanut oman elämänsä minulle silloin. Sinä olisit silloin voinut opettaa tätä suurta kuningasta, ja hänellä olisi ollut suuri vaikutus Minun seurakuntaani kohtaan.

Jos Minun kansani katsoisi muita ihmisiä kuten Minä katson, Angelo ja monet muut kuten hän saisivat tunnustusta. Heidät saatettaisiin suurimmille saarnatuoleille. Minun kansani tulisivat maan ääristä saakka istumaan heidän jalkojensa juuressa, koska näin tehdessään he istuisivat Minun jalkojeni juuressa. Hän olisi opettanut sinua rakastamaan, ja kuinka sijoittaa lahjat jotka olen sinulle antanut että voisit kantaa runsaasti enemmän hedelmää.”

Minä olin niin häpeissäni että en edes halunnut katsoa Herran päin, mutta viimein minä käännyin takaisin hänen puoleensa, ikäänkuin kipu olisi ajanut minua kohti itsekeskeisyyttä jälleen. Kun minä katsoin Häneen, minä käytännössä sokaistui Hänen kirkkaudestaan. Se vei jonkin aikaa, mutta asteittain minun silmäni tottuivat niin että kykenin näkemään hänet.

“Muista että sinä olet saanut anteeksi,” Hän sanoi. “Minä en näytä näitä asioita sinulle tuomitakseni sinua, vaan opettaakseni sinua. Muista aina että myötätunto poistaa suomut sinun sielustasi nopeammin kuin mikään muu asia.”

Kun jatkoimme taas kävelyä, Angelo kietoitui minuun, “Ole kiltti ja muista minun ystäviäni, kodittomia. Monet rakastavat meidän Pelastajaamme jos joku vain menee heidän luokseen.”

Hänen sanansa olivat niin voimallisia että minä olin liian liikuttunut vastatakseni hänelle, joten minä vain nyökkäsin päätäni. Minä tiesin että nämä samat olivat suuren kuninkaan ja Kuninkaiden Kuninkaan, suuren ystävän asetus.

“Herra, autatko sinä minua auttamaan kodittomia?” Minä kysyin.

“Minä autan ketä tahansa joka auttaa heitä,” Hän vastasi. “Kun sinä rakastat niitä joita Minä rakastan, sinä tulet aina tuntemaan Minun apuni. Heille annetaan Auttaja heidän rakkaudensa määrän mukaan. Sinä olet pyytänyt minulta monta kertaa lisää Minun voiteluani; tämä on kuinka se vastaanotetaan. Rakasta niitä joita Minä rakastan. Niinkuin sinä rakastat heitä, sinä rakastat Minua. Niinkuin sinä annat heille, niin sinä olet antanut Minulle, ja Minä annan sinulle enemmän takaisin.”

KUIN KUNINKAAN ELÄMÄÄ

Minun mieleni harhaili minun mukavaan kotiini ja kaikkeen muuhun omaisuuteeni jota minulla oli. Minä en ollut varakas, mutta silti minä tiesin että maallisien mittapuiden mukaan minä elin paljon mukavammin kuin kuninkaat vain vuosisataa aikaisemmin minua. En ollut koskaan aikaisemmin tuntenut tästä syyllisyyttä, mutta minä koin sitä nyt. Jollain tapaa se oli hyvä tunne, mutta samaan aikaan se ei tuntunut oikealta. Minä katsoin taas taakseni Herran puoleen, sillä minä tiesin että Hän voisi auttaa minua.

“Muista mitä minä olen sanonut siitä kuinka Minun täydellinen rakkauden lakini erotti valkeuden ja pimeyden. Kun sekavuus tulee kuten itse juuri tunnet, sinä tiedät että mitä koet ei ole Minun täydellinen rakkauden lakini. Minä saan iloitsen siitä kun saan antaa Minun perheelleni hyviä lahjoja, aivan kuten sinä iloitset antaessasi niitä omalle perheellesi. Minä haluan että sinä nautit niistä ja arvostat niitä. Mutta siitä huolimatta sinä et saa palvoa niitä, ja sinun täytyy vapaasti jakaa niitä kun Minä kutsun sinua niin tekemään.

Minä voisin heiluttaa kättäni ja silmänräpäyksessä poistaa kaiken köyhyyden maan päältä. Tilinteon päivä on tulossa kun vuoret ja kukkulat tasoitetaan, ja köyhät ja sorretut nostetaan ylös, mutta Minun täytyy tehdä se. Ihmisen myötätunto on aivan yhtä paljon Minua vastaan kuin ihmisen sorto. Ihmisen myötätuntoa käytetään vaihtoehtona Minun ristini voimalle. Minä en ole kutsunut sinua uhraamaan, vaan totteelemaan. Joskus sinun täytyy uhrata voidaksesi totella Minua, mutta jos sinun uhrauksesi ei ole tehty tottelevaisuudessa, se erottaa meidät.

Sinä olet syyllinen sen vuoksi kuinka väärin arvioit ja kuinka kohtelit tätä suurta kuningasta kun hän oli maan päällä Minun palvelijani. Älä enää tuomitse ketään ilman että tiedustelet asiaa minulta. Sinä olet ohittanut monia enemmän kohtaamisia jotka minä asetin sinun eteesi kuin olet kuvitellutkaan, yksinkertaisesti sen tähden että et ollut herkkänä Minua kohtaan. Minä en kuitenkaan näyttänyt näitä asioita sinulle vain saadaksesi sinut kokemaan syyllisyyttä, vaan pikemminkin tuomaan sinut katumukseen jotta et enää jatkossa menisi tälläisten tilaisuuksien ohitse.

Jos sinä reagoit ainoastaan syyllisyydessä, sinä alat tehdä asioita kompensoidaksesi syyllisyyttäsi, joka on loukkaus Minun ristiäni kohtaa. Minun ristini yksin voi poistaa sinun syyllisyytesi. Ja koska minä menin ristille poistaakseni sinun syyllisyytesi, mitä tahansa tehdään syyllisyydestä ei ole Minusta.”

“Minä en saa mielihyvää nähdessäni ihmisten kärsivän” Viisaus jatkoi. “Mutta inhimillinen myötätunto ei johda heitä ristille, joka yksin voi heidät vapauttaa heidän todellisista kärsimyksistään. Sinä ohitit Angelon koska et vaeltanut myötätunnossa. Sinä saat enemmän kun palaat takaisin, mutta sinun myötätuntosi täytyy silti olla alamainen Minun Hengelleni. Edes Minä en parantanut kaikkia niitä joita kohtaan minulla oli myötätuntoa, vaan Minä tein ainoastaan sen minkä näin Minun Isäni tekevän. Sinun ei tule ainoastaan tehdä asioita myötätunnosta, vaan kuuliaisuudesta Minun Hengelleni. Vain silloin sinun myötätunnollasi tulee olemaan lunastuksen voima.

Minä olen antanut sinulle Minun Henkeni lahjoja. Sinä olet tuntenut Minun voiteluni saarnatessasi ja kirjoittaessasi, mutta sinä olet tuntenut sitä paljon väemmän kuin ymmärrätkään. Vain harvoin sinä todella näet Minun silmilläni tai kuulet Minun korvillani tai ymmärrät Minun sydämelläni. Ilman Minua, sinä et voi tehdä mitään joka hyödyttäisi Minun valtakuntaani tai edistäisi Minun evankeliumiani.

Sinä olet taistellut Minun taisteluissani, ja sinä olet nähnyt Minun vuoreni huipun. Sinä olet oppinut ampumaan totuuden nuolia ja osumaan viholliseen. Sinä olet oppinut hieman kuinka käyttää Minun miekkaani. Mutta muista; rakkaus on Minun suurin aseeni. Rakkaus ei ikinä epäonnistu. Rakkaus on voima joka tuhoaa paholaisen teot. Ja rakkaus on se mikä tuo Minun valtakuntani. Rakkaus on lippu joka on yli Minun armeijani, ja tämän lipun alla sinun on nyt taisteltava.”

Tämän myötä käännyimme käytävälle emmekä olleet enää suuren tuomion ‘salissa. Viisauden kirkkaus oli kaikkialla ympärilläni, mutta en voinut enää nähdä Häntä selvästi. Yhtäkkiä tulin ovelle. Ensimmäinen reaktioni oli kääntyä takaisin päin, koska en halunnut lähteä, mutta tiesin, että minun on pakko. Tähän oveen Viisaus oli johtanut minut. Minun piti mennä sen lävitse.