Keijo Tertsunen – Heittäkää pelastusrengas!

Keijo Tertsusen saarna Viipurissa vuodelta 1997

Johanneksen Evankelimi 15:16 : "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi…"

Tuon luvun alussa puhutaan viinipuusta ja hedelmän kantamisesta. Ihmiset ovat Suomessa paljon väitelleet tästä asiasta. Toiset sanovat että hedelmän kantaminen on sitä, että voitetaan sieluja ja tuodaan muita ihmisiä herran luokse. Toiset taas sanovat että se on myös sitä että tehdään hyvää, ja että jopa rukous on hedelmää. Se kun rukoilemme ihmisten puolesta ja jopa se että annamme Jumalan valtakuntaan rahaa, on myös hedelmän kantamista. Tämä löytyy Matteus 25:stä.

Se joka pani rahat sinne piiloon, ei kantanut yhtään hedelmää, mutta sen rahat, joka antoi rahansa rahanvaihtajalle, kasvoivat korkoa ja Herra oli häneen tyytyväinen. Minä ymmärrän itse tästä sen, että vaikka hedelmän kantaminen tarkoittaisikin kaikkia näitä asioita, niin ennenkaikkea se tarkoittaa että me menemme ja voitamme sieluja. Viisas voittaa sieluja. ”Että te menisitte ja kantaisitte hedelmää”, ja niinkuin vielä sen jälkeen tulee, ”että teidän hedelmänne pysyisi.”

Jeesus sanoi, ”menkää ja tehkää opetuslapsia ja opettakaa heidät kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Onneksi meillä on antaa Uusi Testamentti jokaiselle ihmiselle. Minä olen kyllä sitä mieltä että jokaisen vasta pelastuneen, pelastuit hän sitten sairaalasssa tai muualla, pitää saada Uusi Testamentti. Se on niin tärkeää että hän pääsee heti Jeesuksen opetukseen ja Apostoliseen opetukseen kiinni. Alkuseurakunnalla ei ollut siihen mahdollisuutta. Paavali ja kaikki muut olisivat tanssineet ilosta jos he olisivat saaneet kaikki kirjeet, Apostolien teot, Jeesuksen puheet, kaikki yhdessä pienessä kirjassa. Ajatelkaa että me saamme antaa kaikki nämä opetukset ihmiselle, joka tulee uskoon. Mutta mitä heillä oli antaa? He menivät ja saarnasivat. Heillä ei ollut ainoatakaan kirjoitusta, ei mitään mitä antaa ihmisille. He pystyivät ainoastaan antamaan Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen. Pyhä Henki opettaa ihmisiä. Nuo ihmiset saivat sanan yhteisissä kokouksissa. Me olemme huomattavasti paremmassa asemassa kuin he olivat.

Mutta varsinkin Suomessa on sellaisia ihmisiä, jotka vastustavat sielujen voittamista.

Jopa eilen kun minun poikani oli seurakunnan nuortenillassa, he sanoivat, ”älkää lähtekö ulos väkisin todistamaan tai puhumaan ihmisille, ellei teillä ole sellaista vaikutusta tai rakkautta.” Jos olet armeijassa ja pomo sanoo sinulle ”tee näin...” ja vastaat hänelle, "emmä nyt koe sitä, emmä nyt koe et mun pitäis lähtee..." niin mitenköhän he suhtautuisivat siellä? Eikö käskyt yleensä anneta sitä varten että niitä totellaan? Eikä Herra meille montaa käskyä antanut. Ei muuta kuin että tehdään parannus, kartetaan syntiä, rakastetaan toisiamme, johon sisältyy paljon, ja sitten rakastetaan Jumalaa, ja sen että me menisimme ja kertoisimme ihmisille Jeesuksesta.

”Kun Pyhä Henki tulee teihin, te saatte voiman.” Voiman mihin? Jeesus jatkoi näin, ”Te tulette olemaan minun todistajani”. Jokainen seurakuntalainen on todistaja.

Meillä on Suomessa sellainen laki kuin jokamiehen oikeus. Jokaisella on oikeus mennä kalastamaan kalaongella kalaa, ihan mistä järvestä tai merestä vaan. Mutta jos me otamme virvelin, niin silloin emme saa enää kalastaa, vaan sitä varten täytyy ensin ostaa kalastuslupa. Jokamiehen oikeuksissa on monia muitakin asioita, mutta sitten on olemassa myös jokamiehen velvollisuus. Jos sen jättää tekemättä, niin suomen laki voi asettaa ihmisen syytteeseen heitteillejätöstä. Tämä tarkoittaa sitä että jos on auto-onnettomuus jossa pyydetään apua, ja jos sinä painat vaan kaasua ja menet lujaa ohi, niin sinua voidaan syyttää siitä, että sinä et pysähtynyt auttamaan ja joku saattoi kuolla sen seurauksena. Sinua ei pyydetä sen takia auttamaan että sinulla tuntuisi nyt sellainen ”fiilis", tai että sinulla olisi sääli niitä ihmisiä kohtaan. Vaan se että on tosiasia, että jos toiselle on käymässä huonosti, niin me olemme velvollisia auttamaan heitä, vaikka kyseessä olisi vihamies. Näin on ihan maallisessa maailmassa.

Jos naapurissa syttyy tulipalo ja naapuri huutaa hänen ikkunassa, "auttakaa auttakaa, mä en pääse pois täältä!" ja sinun talosi reunalla on pitkät tikkaat, ajatteletko sinä, "mä en ainakaan tota auta, se on aina ollut niin ilkee!" En minä usko että kukaan näin tekisi. Ehkä yksi miljoonasta voisi näin tehdä, jos sitäkään. Yleensä inhimilliset ihmiset menevät auttamaan. Vaikka he olisivat yöpuvussa ja he näkevät että vieressä palaa, he pukevat nopeasti päälle ja menevät auttamaan jos he vain voivat. Jos joku on hukkumassa jäihin, kävelemmekö me siitä ohi? Emmekö me vie jotain avuksi jos me näemme tämän tapahtuvan, vaikka köyden jos me voidaan pelastaa ihminen? Eikö ole oikein pelastaa hädässä olevat? Tarviiko siihen jonkin erityisen käskyn tai täytyykö siihen tulla joku tunne? Kyllä me tiedämme että jos meidän oma talomme palaa, ja meidän oma lapsemme huutaa kerroksessa, "äiti… isä, mä en pääse pois täältä!", niin te tiedätte että ei ole ainuttakaan äitiä tai isää joka ei syöksy sinne liekkeihin, ja vaikka omat kädet verillä pyri pelastamaan lastaan. Ehkä naapurin vuoksi ei niin vaaranneta henkeä, mutta kyllä niin tehdään oman lapsen tähden. Te ymmärrätte että me kaikessa pyrimme ja haluamme pelastaa hädässä olevat, se on meidän velvollisuutemme. Entä silloin jos on ihmisiä, jotka ovat kävelemässä kohti iankaikkista Tulijärveä. Me emme tiedä koska he kuolevat, ja kukaan ei heitä heille pelastusrengasta. Kukaan ei tuo heille tikkaita. Meillä on kaikki välineet, meillä on tikkaat ja pelastusrenkaat. Meillä on kaikki ja puuttuu vain se että me menemme.

Mistä me tiedämme koska meidän lähimmäisiämme kohtaa kuolema? Eikö meidän velvollisuutemme ole tarjota heille pelastusrengasta silloin, kun he ovat vielä veden pinnalla? Nyt meillä on tilaisuus siihen, nyt me voimme tehdä sen. On oikein auttaa lähimmäistä. On oikein viedä pelastus lähimmäiselle. Te ymmärrätte että jos joku todella tuolla jäihin tippuu, niin se on ihan sama onko kyseessä nuori tai vanha, kuka sen kepin sinne vie, tai kuka sen narun sinne heittää. Tärkeintä on että joku vie sen sinne. Kiitos Herralle! Se pelastuksen väline joka meillä on, on Ristin puu jonka me voimme tuoda sanoilla ihmisille, kun me pikkuisen vaivaamme jalkojamme. Mutta varsinkin Suomessa, ihmiset rakastavat velttoutta ja tv-ohjelmia, enemmän kuin heidän lähimmäisiään. Ei se mitään, ne saa rauhassa mennä helvettiin, päivä päivältä, viikko viikolta ja vuosi toisensa jälkeen. Jatkuva virta ihmisiä menee Helvettiin, koska on liian vähän työmiehiä. Se kyllä joskus vaatii meiltä vaivaa, mutta hyvän asian puolesta kannattaa nähdä vaivaa. Herra sanoo näin Paavalin kirjeessä: ”Teidän vaivannäkönne ei ole turha.” Meidän vaivannäkömme ei ole turha Herralle. Vaikka sinä et näkisi yhdenkään ihmisen pelastuvan, sinä olet kuitenkin heittänyt heille narun ja jos he eivät tartu siihen, se on heidän asiansa. Sinä voit heittää sen vielä uudestaan ja joku voi heittää sen vielä kolmannenkin kerran. Herra maksaa meille meidän tekojemme mukaan, ei sen mukaan kuinka joku on vaikka yhtäkkiä armosta saanut miljoona sielua, yhden TV-ohjelman kautta. Ei, vaan Hän maksaa meille meidän tekojemme mukaan.

Jos me todella rakastamme Jeesusta niin me pidämme Hänen käskynsä. Mutta meissä ihmisissä on yksi sellainen piirre, meissä on lihaa ja henkeä, ja liha sotii aina henkeä vastaan. Niin kauan kuin me olemme täällä maan päällä, me elämme tässä ruumiissa, ja meissä asuu myös liha joka on kuoletettava joka päivä. Me olemme saaneet voiton Jeesuksen kautta, Hän on vapauttanut meidät synnistä. Kiitos Herralle! Kiitos Pyhä Henki!

Tulkoon meidän seurakuntamme jokaisesta sisaresta ja veljestä, tavalla tai toisella, pelastusrenkaan heittäjiä. Älä ota siitä paineita, mutta rukoile Herraa että sinä voisit tehdä jotakin. Jos et itse uskalla, niin rukoile että Herra antaisi sinulle rohkeutta tai viisautta, että voisit tehdä niin. Kun sinä teet näin, niin kuinka suuri ilo siitä tuleekaan, se teko kestää iankaikkisesti. Kaikki muu kerran palaa, mutta kaikki se mitä me teemme Herralle, kestää iankaikkisesti. Meillä on aarre Taivaassa.