Brandon Biggs - Jeesus näytti minulle ahdistuksen ajan

Brandon Biggs kertoo kokemuksestaan Jeesuksen kanssa, joka tapahtui 6. heinäkuuta 2014 ja kesti koko yön. Hän kuvaa, kuinka Jeesus vei hänet näkemään tulevia tapahtumia, jotka liittyvät tempaukseen ja ahdistuksen aikaan. Kokemus alkoi unessa, kun hän yhtäkkiä seisoi Jeesuksen kanssa ja näki kaaoksen, jossa ihmiset huusivat alieneiden vieneen kristityt. Hän näki maailman palavan, ihmisten ryöstelevän ja Antikristuksen nousevan valtaan, tuoden väärän rauhan, jota ihmiset epätoivoisesti kaipasivat.

Brandonin visiossa Antikristus hallitsi maailmaa, pakottaen ihmiset palvomaan häntä ja polttamaan Raamattuja. Kristityt, jotka jäivät jäljelle tempauksen jälkeen, pakenivat vuorille ja pakenivat ilmassa olevia drooneja, jotka valvovat sirulla merkittyjä ihmisiä. Siru toi keinotekoista rauhaa ja poisti tunteet, mutta kieltäytyjät menettivät päänsä. Hän näki myös temppelin Israelissa, jossa Antikristus julisti itsensä Jumalaksi, ja lopulta Taivaan rajalla Jeesus näytti hänelle suuren herätyksen, joka edeltää Hänen paluutaan.

Lopuksi Jeesus kehotti Brandonia varoittamaan ihmisiä Hänen tulemisestaan ja suuresta petoksesta, johon liittyy puhe alieneista. Brandon korostaa kiireellisyyttä pelastaa läheisemme ja kehoittaa kaikkia kääntymään Jeesuksen puoleen. Hän uskoo tempaukseen ja varoittaa tribulaation kauhuista, mutta lupaa, että Jumala käyttää tavallisia ihmisiä ihmeisiin ennen loppua, rohkaisten kaikkia antautumaan Jeesukselle.

Brandonin näky ahdistuksen ajasta

Esittely ja kokemuksen tausta
Hei, nimeni on Brandon. Olen kokenut jotain ainutlaatuista Herran kanssa – kohtaamisen, jossa Hän on toistuvasti kehottanut minua jakamaan sen muiden kanssa. En ole koskaan aiemmin puhunut näin kameran edessä, saati tallentanut tällaista hetkeä, mutta Hän teki selväksi, että minun on kerrottava kaikille, mitä sain kokea. Tämä tapahtuma kesti läpi koko yön, ja nyt, tässä hetkessä, rukoilen Pyhää Henkeä antamaan minulle voimaa ja sanoja, jotta voisin välittää kaiken näkemäni tarkasti ja totuudenmukaisesti. Tämä on äärimmäisen tärkeää, sillä Jeesus Kristus on tulossa takaisin – Hän itse sanoi sen minulle, kasvotusten.

Tämä kokemus sattui kohdalleni 6. heinäkuuta 2014. Kaikki nämä vuodet olen kantanut sitä sisälläni, tallentanut sen sanoiksi paperille ja jakanut sen muutamille – Facebookissa, seurakunnan ystäville ja perheelleni. Osa heistä otti sen vastaan avoimin sydämin, osa torjui sen. Minä olen vain sanansaattaja, välittäjä viestille, joka minulle annettiin. En pyri tässä käymään teologisia väittelyitä tai vakuuttamaan ketään siitä, mitä koin; aion ainoastaan kertoa tarkasti ja rehellisesti, mitä tapahtui, alusta loppuun saakka. En tiedä, uskotko tempaukseen keskellä ahdistusta, sen jälkeen, vai sitä ennen – mutta kuten sanoin, en ole täällä kiistelemässä tai herättämässä keskustelua näkemästäni. Kerron vain, mitä itse kävin läpi, ja annan asian sen jälkeen olla.

Unen alku ja Jeesuksen kohtaaminen
Kaikki sai alkunsa unestani. Olin mennyt nukkumaan aivan tavallisena iltana, ilman mitään erityistä. Kesken unen tapahtui jotain odottamatonta – en ole varma, olinko kehossani vai sen ulkopuolella, enkä tiedä, miten se tarkalleen tapahtui – mutta yhtäkkiä seisoin Jeesuksen rinnalla. Hän oli koko ajan oikealla puolellani. Hän tarttui käteeni, ja siitä tarina jatkuu.

Kaaos kaupungissa
Ensimmäinen näky, joka avautui eteeni, oli Jeesus seisomassa oikealla puolellani, pitäen tiukasti kädestäni kiinni. Olimme kaupungissa – sen tarkkaa sijaintia en tunnistanut. Vieressämme kohosi suuri, valkoinen rakennus. Katsahdin sitä kohti ja nostin sitten katseeni taivaalle. Taivas oli elävä ja myrskyisä, täynnä salamoita, liikkeessä kuin hengittävä olento – näky oli pelottava ja vaikuttava. Siirsin katseeni horisonttiin, ja silloin huomasin naisen juoksevan minua kohti huutaen. Ympärilläni ihmiset olivat kauhuissaan, heidän huutonsa täyttivät ilman pelolla. Tunnelma oli sanoinkuvaamaton. He huusivat: "He ovat poissa! He ovat poissa!" Käännyin naisen puoleen ja kysyin: "Ketkä ovat poissa?" Hän vastasi hätääntyneenä: "Etkö nähnyt?" Kysyin hämmentyneenä: "Mitä minä en nähnyt, rouva? Mistä sinä oikein puhut?" Hän näki minut selvästi, mutta ei vaikuttanut huomaavan Jeesusta minun vierelläni. Nainen huudahti: "Alienit! Alienit tulivat ja ottivat kristityt!" Toistin epäuskoisena: "Alienit?" Hän jatkoi: "Kyllä, he kaikki katosivat – he nousivat ylös!" Sitten hän ryntäsi pois, hysteerisenä ja paniikissa, juosten niin lujaa kuin jaloistaan pääsi, huutaen koko ajan.

Kaupungin tuho
Seisoin kukkulalla ja katselin kaupunkia edessäni. Kaikki oli liekeissä – autot, talot, rakennukset paloivat hallitsemattomasti. Näky oli kaaosta, jota oli mahdoton täysin käsittää. Tunsin savun pistävän hajun nenässäni. Ihmiset olivat sekasorron vallassa: he ryöstelivät, varastivat autoista ja rakennuksista, tuhosivat kaupunkia kuin järjetön myrsky. Jeesus seisoi vierelläni hiljaa. Hän ei lausunut sanaakaan, mutta tunsin Hänen ajatuksensa selvästi, kun Hän piti kädestäni kiinni. Sanatonta yhteyttä oli vaikea selittää – ymmärsin Hänen mielensä liikkeet, vaikka en itsekään puhunut Hänelle ääneen. Katselin vain edessäni avautuvaa tuhoa ja ajattelin hiljaa mielessäni: Oi Herra, mitä täällä oikein tapahtuu?"

Siirtyminen Eurooppaan ja maailman johtajat
Yhtäkkiä maisema vaihtui – siirryimme pois edellisestä paikasta. Jeesus tarttui käteeni, ja saman tien, kuin taikaiskusta, löysimme itsemme uudesta ympäristöstä. Nyt katselin Eurooppaa, mutta kokemus oli erikoinen, melkein kuin olisin seurannut elokuvaa. Näin miehen Berliinissä, seisomassa suuren, pyöreän ruskean pöydän ääressä toimistomaisessa huoneessa. Pöydän ympärillä oli tuoleja, ja sen takana istuivat maailman johtajat. He katsoivat häntä avuttomina, pyytäen apua ja ratkaisua mellakoihin ja kaaokseen, joka oli vallannut maan. Mies, harmaaseen pukuun pukeutunut ja Lähi-idästä kotoisin, puhui heille viisaasti, hänen olemuksensa huokui voimakasta arvovaltaa. Sitten kohtaus hiipui, mutta Herra alkoi puhua minulle. Hän viittasi Raamatun kohtaan, siihen, miten kaikki luovuttaisivat valtakuntansa hänelle yhdessä tunnissa. En ole mikään Raamatun tutkija tai teologian asiantuntija – olen vain tavallinen ihminen, joka rakastaa Jeesusta ja etsii Häntä koko sydämellään. Tämä oli se, minkä sain kokea Hänen seurassaan.

Väärän rauhan julistaja
Seuraavassa näyssä näin tämän miehen televisioruuduilla – CNN:llä, Foxilla, joka puolella. Hän puhui maailmalle selittäen, mitä kadonneille ihmisille oli tapahtunut. Hänen sanansa olivat kylmiä ja päättäväisiä: hän väitti, että nämä ihmiset – kristityt – olivat kapinallisia, jotka oli otettu pois ja rangaistu. Hän julisti itsensä maailman uudeksi johtajaksi, ja näin, kuinka hänen valtansa kasvoi askel askeleelta. Tässä kohtaa tunteeni nousivat pintaan, ja se, mitä koin, on tärkeää: joka päivä ihmiset heräävät rauhaan, jota he eivät edes tiedosta olevan olemassa – pahimmatkin syntiset tuntevat sen. Mutta kun tempaus tapahtuu ja meidät otetaan pois, jäljelle jää tyhjiö, rauhan poissaolo, jota en ollut koskaan aiemmin kokenut. Se laskeutui kuin raskas varjo maan ylle. Olin aiemmin ajatellut, että Pyhä Henki lähtisi kanssamme, koska Hän asuu jokaisessa kristityssä, mutta en voi täysin perustella sitä Raamatulla. Tiedän vain sen, mitä tunsin: rukouksen tuoma peitto, rauha ja ilo katosivat – tilalla oli pelkkää kaaosta.

Antikristuksen uskonto
Tämä mies kuitenkin toi mukanaan jonkinlaisen lohdun tunteen, kun hän ilmestyi televisioruutuihin. Ihmiset kääntyivät hänen puoleensa nopeasti, sillä he olivat peloissaan ja ahdistuneita, etsien epätoivoisesti jotain, mihin tukeutua. Hän tarjosi rauhaa – mutta se oli valheellista, likaista rauhaa, jota on vaikea sanoin kuvata. Iranissa, Irakissa, Pakistanissa – noilla seuduilla – ihmiset riemuitsivat ja huusivat: "Mahdi on tullut! Mahdi on tullut!" Tuolloin en vielä ymmärtänyt, mitä se tarkoitti, mutta olen sittemmin tutkinut asiaa tarkemmin. Puhun tästä varoen, esimerkiksi YouTubessa, jotta videota ei liputettaisi, mutta he kutsuivat häntä Mahdiksi. Hän tuli Lähi-idästä, oli muslimi – hän sanoi sen itse.

Raamattujen tuhoaminen
Seuraavassa näyssä näin hänet jälleen televisiossa, antamassa käskyä, joka kaikui kylmänä ja yksiselitteisenä: kaikkien oli tuotava Raamattunsa stadioneille, oikeustaloihin ja poliisiasemille – se oli lain määräys. Ihmiset tottelivat, monet täysin vapaaehtoisesti. Näin loputtomia pinoja Raamattuja – tuhansia, miljoonia – kasautuneina kaikkialle. Kun toit Raamattusi, nimesi kirjoitettiin ylös. Hän väitti, että voit lainata Raamatun takaisin katsottavaksi, mutta se oli pelkkä ansa. Jos tartuit tarjoukseen, sinut merkittiin, ja valvonta tiukentui entisestään. Siitä oli tullut täydellinen poliisivaltio. Vain muutaman kuukauden kuluttua näin jalkapallokentän, jonka täyttivät jättimäiset Raamattupinot, kolmen tai neljän kerroksen korkuiset – käsittämättömän massiiviset. Hänen käskystään niiden päälle kaadettiin bensaa, ja liekit nielaisivat kaiken. Paksu savu nousi ilmaan, täyttäen taivaan raskaan, mustan verhon tavoin.

Uusi maailmanjärjestys
Sitten näin lippuja. Hän käski poistaa jokaisen maan oman lipun – olipa se sitten Yhdysvaltain, Euroopan maiden tai minkä tahansa muun – ja korvasi ne omallaan. Hänen lippunsa oli musta, vihreä ja valkoinen, ja sen keskellä komeilivat kultaiset miekat, kuin kaarevat sapeleit. Jokainen väri symboloi terroristiryhmää – ISIS oli yksi niistä, ja muita oli mukana. En luettele niitä kaikkia tässä, jotta vältyn turhilta hankaluuksilta, mutta hän kiitti näitä ryhmiä avoimesti siitä, että ne olivat tukeneet hänen valtaannousuaan.

Pakotettu palvonta
Seuraavaksi Jeesus vei minut uuteen paikkaan. Joka perjantai ihmisten oli pakko osallistua hänen palvontaansa. He olivat pukeutuneet valkoisiin asuihin – kaapuihin ja päähineisiin, niin miehet kuin naisetkin – ja asettuivat täydellisen suoraviivaisiin riveihin, polvistuen yksitellen hänen edessään. Jättimäiset näytöt oikeustalojen seinillä heijastivat hänen kuvansa, olitpa sitten Amerikassa, Euroopassa tai missä tahansa päin maailmaa. Kaupungin toreilla ihmiset kerääntyivät katsomaan näitä näyttöjä ja kumartamaan. Olen nähnyt samanlaisia paikkoja YouTuben kävelykierrosvideoissa – Roomassa, kotikaupungissani, jopa lähikylissä – joissa näkemäni asia tapahtui.

Jäljelle jääneet kristityt
illä oli päällisin puolin jumalisuuden muoto, ja he uskoivat olevansa Hänen omiaan – mutta kuten Raamattu sanoo: "Te ajoitte ulos riivaajia minun nimessäni, paransitte sairaita, mutta menkää pois, sillä minä en koskaan tuntenut teitä." Niin kävi. Myös pastorit, jotka olivat saarnanneet laimeaa, haaleaa evankeliumia, jäivät jäljelle – se oli heidän rangaistuksensa. Ihmiset olivat raivoissaan heitä kohtaan ja huusivat: "Sinä valehtelit meille! Et puhunut totuutta!" Seisoin Jeesuksen vierellä, ja Hän puhui minulle ajatuksissaan: "Katso tätä, seuraa tätä tarkasti, paina se mieleesi." Katselin tätä kohtausta, joka sijoittui aikaan ennen Antikristuksen valtaannousua, heti tempauksen jälkeisiin hetkiin. Jäljelle jääneet olivat suunniltaan vihasta – valmiita jopa tappamaan ne saarnaajat. Näky oli aivan kauhea.

Valmistautuminen
Ihmiset kääntyivät sekä Jumalaa että toisiaan vastaan, viha ja katkeruus levisivät kuin kulovalkea. Kuitenkin jotkut toimivat toisin: he alkoivat rakentaa siirtokuntia ja sanoivat päättäväisesti: "Meidän on valmistauduttava – tilanne muuttuu pian todella pahaksi. Tiedämme, mitä on tulossa." He suuntasivat vuorille, etsien turvapaikkoja erämaasta. Huomasin, että jokainen alle 15-vuotias lapsi oli kadonnut, otettu pois tempauksessa. Ne, jotka olivat ylittäneet vastuuiän ja eivät tunteneet Jeesusta, jäivät jäljelle.

Liikkuminen öisin
Ahdistuksen aikana näin lapsia, jotka olivat syntyneet tuohon aikaan. Kristityt pitivät yhtä, kaivoivat luolia ja koloja vuorenrinteisiin pysyäkseen lämpiminä ja suojassa. Kodeissa ei voinut pysyä, eikä ruokaa saanut ostettua pedon merkin vuoksi – siitä kerron lisää hetken kuluttua. He liikkuivat öisin, varjoissa, välttääkseen paljastumisen. Eräässä näyssä Jeesus vei minut pellolle. Oli säkkipimeää, ja kristityt pakenivat kohti turvaa. Viljelijät, jotka vartioivat maitaan, olivat varustautuneet aseilla – 22-kaliiperisilla kivääreillä – suojellakseen omaisuuttaan, mutta kristityillä ei ollut mitään, millä puolustautua. Näin, kuinka eräs viljelijä havahtui koiriensa haukuntaan, kun kristityt ylittivät hänen laiduntaan. Hän sytytti valon, tarttui 22-kaliiperiseen kivääriinsä, ampui varoituslaukauksen ja soitti sitten viranomaisille raportoidakseen öisin hiipivistä tunkeilijoista.

Ihmisten metsästys
Sitten näin mustia Hummer-autoja, jotka oli varustettu sinisillä infrapunavaloilla. Ne olivat panssaroituja, ikkunat olivattäysin mustat, ja ne liikkuivat uhkaavasti pimeydessä. Kristityt heittelivät sementtilohkareita tielle hidastaakseen niiden etenemistä, samalla juosten niin lujaa kuin jaloistaan pääsivät. Autoista syöksyi ulos miehiä, jotka oli verhottu mustiin naamioihin, huppuihin ja taktisiin liiveihin. Heillä oli mukanaan outoja aseita – ei perinteisiä luoteja ampuvia, vaan sellaisia, jotka lähettivät sähköisiä pulsseja, kuin näkymätöntä energiavirtaa. Nämä pulssit tainnuttivat kohteensa, kaataen ihmiset maahan hetkeksi toimintakyvyttömiksi. Aseita ei tarvinnut ladata uudelleen – he vain tähtäsivät ja laukasivat aseen kohteeseen. Ihmiset kaatuivat yksi toisensa jälkeen, ja kun he viimein pääsivät jaloilleen, oli jo liian myöhäistä – heidät oli ehditty napata.

Äidin luopumus
Nämä miehet esittivät kylmiä uhkavaatimuksia. Näin naisen, joka oli kahden pienen lapsensa kanssa – ehkä vain kolmen tai neljän vuoden ikäisiä, syntyneitä ahdistuksen aikana. Miehet sanoivat jäätävällä äänellä: "Laitamme sirun ensin lapsiin. Jos et kiellä Jeesusta, leikkaamme heidän päänsä irti – ellet ota sirua." Isä vastasi päättäväisesti: "Ei, me emme ota pedon merkkiä – vaan mieluummin kuolemme." Yksi miehistä, kädessään valtava sirppi, tarttui lapsen päähän ja valmistautui viiltämään. Äiti kirkui tuskasta: "Ei, et voi tehdä tätä!" Isä huudahti hänelle epätoivoisesti: "Älä ota merkkiä!" Silmänräpäyksessä mies heilautti sirppiä, ja lapsen pää irtosi – se vierähti maahan, suoraan jalkojeni juureen. Tunsin veren raskaan, metallisen tuoksun tunkeutuvan sieraimiini. Jeesus seisoi vierelläni, hiljaa, sanomatta sanaakaan, mutta tunsin Hänen kehotuksensa katsoa ja todistaa. Äiti murtui ja huusi: "Minä otan sen – älkää tappako heitä!" Heti kun siru asetettiin häneen ja lapsiin, hän ja jäljellä olevat lapset muuttuivat – heidän tunteensa katosivat, ei itkua, ei pelkoa, he olivat kuin eläviä zombeja. Siru lähetti heidän aivoihinsa keinotekoista rauhaa, joka tyynnytti heidät välittömästi. He eivät enää välittäneet mistään.

Singaali aivoihin
Näin miehen, joka oli ottanut merkin, seisomassa sillan kaiteella, valmiina hyppäämään alas. Juuri kun hän oli aikeissa toimia, siru hänen kehossaan aktivoitui – se lähetti signaalin hänen aivoihinsa, rauhoitti hänet välittömästi, ja hän perääntyi. En ymmärrä, miten siru aisti hänen aikeensa, mutta se tiesi tarkalleen, mitä oli tapahtumassa. Ihmiset, jotka kantoivat sirua, toimivat kuin koneet: näin heidän niittävän ruohoa robottimaisen tarkasti – he olivat fyysisesti läsnä, mutta henkisesti poissa, täysin tyhjiä. Siru ohjasi heitä, hallitsi heidän jokaista liikettään ja ajatustaan.

Kaupungin barrikadit
Seuraavaksi Jeesus vei minut kaupunkiin, jota reunustivat massiiviset, harmaat barrikadit. Aseistetut vartijat partioivat sisäänkäynneillä, tarkastaen jokaisen ohikulkijan käden tai otsan sirun varalta. Jos sirua ei ollut, portit eivät auenneet – sinulle tarjottiin merkkiä, tai kohtasit välittömän kuoleman. Näin valkoisen naisen, jolla oli ruskeat hiukset, yrittävän epätoivoisesti huijata vartijoita. Hän oli piirtänyt meikillä jäljitelmän sirun tuottamista paiseista ihoonsa, toivoen pääsevänsä läpi ruoan ja muiden resurssien perässä. Kun huijaus paljastui, vartijat toimivat armotta: hänen päänsä leikattiin irti yhdellä nopealla liikkeellä, ilman pienintäkään epäröintiä. Pää vierähti maahan, ja jonossa seisovat eivät reagoineet mitenkään – heidän kasvonsa olivat ilmeettömiä, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Piiloutuminen ja droonit
Kristityt olivat vetäytyneet vuorille, kaivaneet reikiä ja tunneleita rinteisiin suojautuakseen. Talvet olivat armottomia – kylmyys ja nälkä veivät ihmisiä nopeasti, jättäen jälkeensä vain hiljaisuuden. Yhtäkkiä kuulin ääniä ja nostin katseeni: taivaalla tuhannet droonit surisivat, skannaten horisonttia täydellisessä synkroniassa. Ne tunnistivat sirut, kehon lämmön ja pienimmätkin liikkeet. Piiloutuminen oli mahdotonta, ellei ollut kaivautunut syvälle vuoren sisään. Droonit havaitsivat savun pienimmästäkin tulesta ja reagoivat välittömästi laukausten ääniin. Kristityt eivät voineet metsästää – jokainen räsähdys tai kolahdus toi drooniparven paikalle, kuin petolinnut saaliin ylle. Jos sinulla oli siru, droonit ohittivat sinut. Jos sinulla ei ollut sitä, ne lähettivät signaalin viranomaisille ja jäivät leijumaan yläpuolellesi, kunnes sinut napattiin. Valinta jota tarjottiin oli sama kuin aina ennenkin: ota merkki tai menetä pääsi.

Tribulaation lapset
Tribulaation aikana syntyneet lapset kärsivät eniten. Pienten luolatulien savu houkutteli drooneja, joten liekit pidettiin matalina. Droonit surisivat kuin mehiläisparvet – äänekkäinä, kaikkialla läsnä olevina. Kuulit niiden lähestyvän ja syöksyit samantien piiloon.

Temppelivuori ja Antikristus
Sitten siirryin Israeliin, suuren temppelin luo kukkulalle, massiivisten kivipylväiden varjoon. Seisoin alhaalla Jeesuksen rinnalla ja kohotin katseeni ylös. Antikristus seisoi puhujapöntössä kahden miehen välissä – toisen tunnistin, mutta en nimeä häntä; toisella oli oliivi-iho ja tummat hiukset, hän oli ehkä uskonnollinen johtaja. Salamat leimusivat taivaalla, mutteivät koskettaneet maata. Temppelivuorella Antikristus julisti olevansa Jumala. Hänellä oli suolan ja pippurin värinen parta, harmaantuvat hiukset, valkoinen turbaania muistuttava päähine ja lasit. Pituutta hänellä oli noin 180–185 cm, painoa 88–97 kiloa, ja hän kantoi itseään kuin James Bond – itsevarmasti ja tyylikkäästi. Hänen puheensa oli älykästä, se veti sinut mukaansa valheellisella rauhalla, jota kaikki kaipasivat. Se oli petollista, mutta ihmiset tavoittelivat sitä, nälkäisinä sen tarjoamasta lohdusta.

Taivaan näkeminen
Yhtäkkiä minut temmattiin maan ulkopuolelle, Taivaan ja Maan rajalle. Edessäni avautuivat Taivaan portit, ja takanani kohosi pyhä kaupunki – se oli sanoinkuvaamattoman kaunis. Jeesus seisoi vasemmalla puolellani ja puhui: "Katso maata – näytän sinulle, mitä on tulossa." Katselin pyörivää maapalloa. Hän jatkoi: "Näetkö nuo valot? Ne ovat sieluja. Suuri herätys lähestyy – viimeinen ponnistus, suuri sadonkorjuu." Hänen silmänsä kostuivat kyynelistä. "Näetkö Kiinan?" hän kysyi. "Monet ovat antaneet henkensä minun evankeliumini tähden – se on vaatinut heiltä kaiken." Näin kultaisia virtoja – Kiinan maanalaisia seurakuntia, jotka levisivät kuin elävä verkosto Aasiaan, Pohjois- ja Etelä-Koreaan, Japaniin. Valopisteitä syttyi Filippiineillä, Australiassa, Euroopassa – herätyksen pisteitä. Lähi-idässä valoja oli harvemmassa, mutta herätys eteni sielläkin. Amerikka loisti kirkkaana, valot ulottuivat rannikolta rannikolle – satoja tuhansia, ehkä miljoonia sieluja, erityisesti I-35-käytävällä Texasista Oklahomaan sekä länsi- ja itärannikoilla.

Taivaallinen vuodatus
Takanani kohosi massiivinen kultainen muuri, joka sulki sisäänsä Taivaan. Sieltä vyöryi tsunamin lailla aalto – maata kohti syöksyvä vuodatus. Enkelit, tulisilla vaunuilla kiitäen, kantaenmukanaan lahjapaketteja – lopun ajan lahjoja: luovia ihmeitä, tekoja jotka olivat suurempia kuin Jeesuksen teot, ne olivat ennennäkemättömiä ihmeitä. Toiset enkelit, pitkähiuksisina ja majesteettisina, kaatoivat kultaa siiloistaan – rahaa tai resursseja maan päälle. En osannut sanoa, oliko se kirjaimellista vai symbolista, mutta näky häkellytti minut. Olin liian lumoutunut näkemästäni kysyäkseni tästä sen tarkemmin.

Jeesuksen kehotus ja varoitus
Jeesus sanoi: "Kerro kansalleni, että minä tulen." Vastasin: "Herra, me tiedämme sen." Hän kiirehti sanojaan: "Ei, te ette tiedä – kerro heille, että minä tulen." Tämä tapahtui vuonna 2014. Nyt on vuosi 2021. Hän paljasti asioita, joista en voi puhua – aikatauluja ja muutakin. Me olemme nyt todella siinä hetkessä.Jos sinulla on rakkaita, jotka eivät tunne Jeesusta, aika käy vähiin. Juuri ennen kuin palasin kehooni, Jeesus sanoi: "Kuukausia ennen tuloani he puhuvat paljon alieneista – se on merkki. Varo suurta petosta." Vuonna 2014 Hän varoitti, että siitä tulisi suuri puheenaihe mediassa. Nyt, vuonna 2021, se on alkanut tapahtua – hallitus puhuu siitä, ja se tuntuu melkein normaalilta. Suuret tapahtumat ravistelevat Amerikkaa kuukausien kuluessa. Herätys syntyy ravistelusta. Hän sanoi: "Kun lapset eivät herää, sinä ravistelet heitä. Kristuksen ruumis luulee olevansa valveilla, mutta he nukkuvat."

Tulevat ihmeet ja loppusanat
Minä näin ihmeitä – kuten pyörätuolissa olevan miehen St. Louisissa, jonka tavalliset ihmiset, ei saarnaajat, paransivat. Jeesus käyttää sinua – Walmartissa, huoltoasemalla – jos vain antaudut Hänelle. Älä pelkää. Jotkut uskovat, että jäämme tribulaatioon – se on heidän näkemyksensä, mutta minä uskon lähteväni tempauksessa. Jos olen väärässä ja olemme yhä täällä, etsi minut – olen nähnyt, mitä on tulossa. Se on todella pimeää. Jeesus rakastaa sinu ja Hänellä on hyvä suunnitelma. Korjaa elämäsi, jos elät minkäänlaisissa kompromisseissa.