Antero Keinäsen näky tulessa palavista seurakunta rakennuksista

Anteron Keinänen sai puhuttelevan näyn joskus 2000-luvulla, mikä kuvaa seurakunnan tilaa, sekä kertoo meille mitä on odotettavissa mikäli suunta ei tästä muutu. Useat Euroopassa poltetut kirkot ja evankeliumin tähden tuomitut uskovat näyttävät että tämä on todella vakavasti otettava sanoma.
Tuula Keinäsen Youtube

Näyssä oli kuvia silloisen kotikaupungin ja seurakuntien kirkkorakennuksista ja niissä olevista kokouksista. Pastori puhui ja seurakunta kuunteli passiivisena. Seurakunta myhäili tyytyväisyyttä tuntien ilman hätää hukkuvista sieluista, katsellen kaunista kirkkorakennusta, johon he olivat kiinnittäneet kaiken huomionsa. Heidän uskonelämänsä näytti keskittyvän rakennuskeskeiseen jumalanpalvelukseen.

Kesken erään kokoustilanteen seurakuntarakennukset leimahtivat tuleen ja paloivat maan tasalle. Ihmiset ja pastorit juoksivat kuka mihinkin ilman minkäänlaista päämäärää.

Tämän jälkeen katseeni siirtyi näyssä kaupungin kaduille. Siellä oli pieniä lapsia, aina muutaman kuukauden ikäisistä tuskin vuoden ikään ehtineisiin. Osa heistä konttasi tuttipullot ja tutit mukanaan, kuka yhden, toinen ihmisjoukkojen luokse ja niin edelleen. Ihmiset näyttivät ottavan vastaan heille tarjotun pelastuksen, tehden täyskäännöksen ja lähtivät Jeesusta ylistäen jatkaen matkaansa, kokoontuen kuka missäkin erikokoisissa ryhmissä, esimerkiksi heinäladoissa.

Tarkastelemme tätä näkyä. Huomaamme useimpien meistä vanhemmista uskovista jäävän mielellämme istumaan turvallisiin kirkkorakennuksiin. Turvaudumme erilaisiin valmiisiin oppeihin ja kirkkokuntien perinnäissäännöksiin. Otamme vastaan pastorin valmiiksi märehtimän saarnan. Tällainen jumalanpalvelus on helppo, kun se ei vaadi seurakunnalta minkäänlaista ponnistelua tai ryhdistäytymistä. Ainut voimiamme kuluttava toimenpide on mennä sunnuntain jumalanpalvelukseen ja istua kokouksen ajan paikallaan.

Kokouksen jälkeen on jo kiire harrastamaan itselle mieleisiä harrasteita, jotka vievät mielen ja ajatukset kauaksi Jeesuksesta, esimerkiksi karaoke, kaljoittelu ja tällainen. Samalla turmellaan ihmiskehoa, joka on Herran Pyhän Hengen temppeli.

Meillä vanhoilla uskovilla pitäisi olla hätä sieluista ja taito johdatella Pyhän Hengen johtamina ihmiset pelastuksen sisälle. Meillä ei kuitenkaan ole hätää heistä. Ajanhengen turmelemina ja turruttamina tuntuu riittävän, että käy säännöllisesti kuulemassa Herran sanaa, jota seurakuntamme pastori toivoo meidän tekevämmekin.

Onko todella tärkeää saada runsaasti sanan opetusta, joka ei kuitenkaan siirry arjen keskellä käyttöpääomaksi?

Se hengellinen näky, mikä meillä pitäisi olla kadotukseen menevistä sieluista, on ainoastaan vasta uskoon tulleilla. Heillä on intoa, mutta ei taitoa. Halu kuitenkin mennä ihmisten luo on kova. Ensirakkautensa osoittaen Herraa Jeesusta kohtaan he rynnivät ulos kertomaan siitä rakkaudesta, jonka ovat osakseen saaneet.

Tulee aika palata alkuperäiseen, jolloin meidän uskovien tulee rakastaa vilpittömästi toinen toisiamme yli seurakuntarajojen. Palautetaan näky evankeliumista, mitä Jeesuksen päivinä hänen opetuslapsensa tekivät: he kulkivat ihmisten keskellä, evankelioivat ja paransivat sairaat.

Kirkkorakennuksemme tulevat tuhoutumaan ja seurakunnat muun muassa hajantumaan. Tulee aika, jolloin kokoonnumme paikoissa, mitkä Pyhä Henki meille ilmoittaa. Tämä sen tähden, että meidän uskonvapauttamme tullaan rajoittamaan. Niinä päivinä ei auta meitä kukaan muu kuin Herramme Jeesus Kristus.

Hänen edessään ei kestä mikään ulkonainen, ulkokultainen jumalanpalvelus. Ei myöskään voida vanhoilla teoillamme kerskata tai omalla hyvyydellämme. Silloin kestää vain usko, jonka Jeesus vaikuttaa. Usko ilman rakkauden tekoja on kuollutta.

Herra kehottaa tämän päivän uskovia palaamaan ensirakkauteen ja aitoon jumalasuhteeseen.

Alussa mainitsin silloisen kotikaupunkini joidenkin seurakuntien kirkkorakennusten kohdentuneen näkyni kohteiksi, mutta uskon myös näyn koskevan muitakin maamme seurakuntia. Tätä esiintyy jokaisella paikkakunnalla.

En tarkoita, että uskovien tulisi irtautua seurakunnistaan ja lähteä sooloilemaan äärimmäisyydestä toiseen. Henkilökohtainen uskon asenne tulisi saada kuntoon, ja sen keskipisteenä on Jeesus ja Jumalan sana.