Antero Keinäsen näky kalliosta
Antero Keinänen näki tämän näyn 3.1.2026
Tuula Keinäsen Youtube
Rauha sinulle.
Haluan jakaa kanssasi yhden näyn, jonka sain muutama vuosi sitten. Tänä päivänä, kun ajatukseni kulkivat täällä Suomen Siionissa ja eri seurakunnissa, tämä näky kalliosta tuli mieleeni uudestaan.
Se kallio, jonka näin, oli todella siisti, puhdas ja tasainen. Sitä saattoi ihailla omin silmin – kuinka luonto moninaisuudessaan on vuosisatojen ja -tuhansien aikana muovannut tällaisen alueen. Kallio oli kaunis, tasainen, paikoin hieman rosoinen, mutta tässä näyssä erityisen siisti ja yhtenäinen.
Ajatukseni menivät siihen, kuinka Jeesus ja Pietari keskustelivat ennen Jeesuksen Golgatalle menoa. Pietari sanoi: “Herra, minä olen valmis menemään kanssasi vankeuteen ja kuolemaan.” Mutta Jeesus vastasi: “Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät.”
Ja niin kävikin. Kun Jeesus oli ylipapin ja neuvoston tuomittavana, Pietari kielsi hänet kolmesti. Kuitenkin myöhemmin Jeesus sanoi Pietarista: “Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani.”
Tämä toimii pohja-ajatuksena siitä, millainen kallio Pietari oli: rikkonainen, joskus määrätietoinen, usein itsekeskeinen. Silti Jeesus rakensi tämän kallion varaan.
Mutta tämä kallio, josta nyt puhun, muodostui perustaksi näylle, jonka haluan jakaa.
Näyssä näin kauniin ja siistipintaisen kallion. Tälle kalliolle tuli miehiä, joilla oli raskaita työkaluja: kivihakkuvasaroita, poravasaroita (ikään kuin Hilti), dynamiittia ja hakkuita. Jokainen heistä alkoi louhia kalliota – muokata siitä omaa palaansa, sellaiseksi kuin itse halusi.
Kun kaikki olivat louhineet omat kappaleensa, kallio oli lopulta pahoin runneltu ja rikottu.
Tämän jälkeen nämä samat ihmiset alkoivat rakentaa omia seurakuntiaan niiden kallionpalojen varaan, jotka olivat lohkaisseet peruskalliosta.
Kun ajattelen tätä, sydämeeni nousee kysymys: onko Kristuksen ruumis jaettu meidän mieltymystemme mukaisiin kallionpaloihin? Sanommeko: “Tämä on minun kallioni”? Mutta onko se se kallio, jonka Jeesus tarkoitti?
Onko kallio se, jonka me muovaamme omien tahtojemme, kokemustemme ja elämäntilanteidemme mukaan? Yksi on loukkaantunut, toinen on saanut asemaa ja valtaa – ja näiden pohjalta rakennetaan.
Mille perustalle meidän “kallioseurakuntamme” on rakennettu?
Rakas ystäväni, Jeesus ei tarkoittanut, että me loisimme erilaisia, omien halujemme mukaisia seurakuntia, joissa tavoitellaan asemaa, johtajuutta tai vaikutusvaltaa. Ei niin, että yksi korostaa ylistystä, toinen jotakin muuta opetusta ja rakentaa siitä oman oppinsa.
En sano, etteikö seurakuntia tulisi olla. Minäkin kuulun seurakuntaan ja toimin siellä luottamustehtävässä yhdessä vaimoni kanssa, myös vammaistyössä. Tarvitsen veljieni ja sisarteni tukea, rukousta ja neuvoa.
Mutta lähtökohta ei ole se, että rakennamme “oman” seurakunnan omien ajatustemme ympärille.
Meillä voi olla erilaisia kokoontumispaikkoja ja tiloja, mutta mikään niistä ei täytä sitä tarkoitusta, jonka Jeesus antoi sanoessaan: “Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani.”
Se kallio, josta Jeesus puhui, liittyy siihen, mitä tapahtui myöhemmin, kun hän kysyi Pietarilta: “Rakastatko sinä minua?” Ja kun Pietari vastasi: “Herra, sinä tiedät, että rakastan”, Jeesus sanoi: “Kaitse minun lampaitani.”
Kolmesti hän kysyi – ja kolmesti hän antoi tehtävän.
Se kallio, josta Jeesus puhui, on rakkauden kallio – ja sen perusta on hän itse: Jeesus Kristus, meidän Herramme ja Vapahtajamme, Kuninkaamme. Isä, Poika ja Pyhä Henki – kolmiyhteinen Jumala – on kaiken perusta.
Missä tahansa me kuljemme ja palvelemme, meidän tulee nähdä Kristuksen merkitys. Se kallio, johon kuulumme, on lohkaistu hänestä – ja sen tulee pysyä kiinni alkuperäisessä kalliossa.
Ei meidän oppimme, ei ulkoiset ilmaisumme tai opilliset kiistat ole se perusta, jolla mitataan oikeutta. Ei ole olemassa oppia, joka menisi Jumalan sanan ohi.
Siksi haluan sanoa: olkaamme veljiä ja sisaria, yksimielisiä siitä, kuka on meidän Herramme, kuka on meidän Kuninkaamme.
Olipa sinulla millainen tahansa opillinen näkemys, se ei voi mennä Jeesuksen yli – ei minulla eikä kenelläkään muulla.
Meillä on yhteys samassa Jeesuksessa: hänen lapsinaan, palvelijoinaan, opetuslapsinaan, Pyhän Hengen osallisuudessa elävinä veljinä ja sisarina.
Kaiken, mitä teemme, tehkäämme sydämestämme – niin kuin teemme sen Herralle Jeesukselle Kristukselle.
Aamen.