Vihan ja katkeruuden palkka - Christienah Robertson Travisin todistus

Törmäsin aivan sattumalta tähän Christienah Robertson Travisin todistukseen, joka alleviivaa anteeksiannon tärkeyden, ettei vain kukaan jäisi vihan ja katkeruuden takia osattomaksi Herran suuresta armosta. En ikävä kyllä tiedä miltä vuodelta hänen kokemuksensa on. Tässä todistuksessa on viisi tärkeää pointtia joita Jeesus oli hänelle teroittanut ja lähettänyt hänet puhumaan kokemuksestaan myös muille. Christienahin youtube kanava löytyy täältä

“Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, niin myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi. Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” Matt. 6:14-15.

Myös minä olen joutunut helvettiin kun kävin hyvin lähellä kuolemaa. Tämä kokemus on jotain mitä en koskaan kykene unohtamaan. Minun käskettiin loppuelämäni ajan kertoa muille ihmisille siitä mitä minulle tapahtui. Sitä voisi ajatella että vierailu helvettiin olisi itsessään iso tarina, mutta se mitä tapahtui ennen tätä on aivan yhtä tärkeää. Nuori mies (jonka videolta löysin tämän todistuksen) on oikeassa. Meidän täytyy tehdä parannus. Meidän täytyy antaa anteeksi. Rakkaus jota me etsimme on Jeesus ja Hänen Isänsä. He eivät ole vain siellä missä koti on. He ovat se koti.

Koska monet teistä ovat halunneet että kertoisin enemmän siitä mitä minulle tapahtui, teen sen nyt. Olin ollut kuolinvuoteellani jonkin aikaa. Olin ollut useita kertoja sairaalassa vuoden ajan. Kun kuoleman hetki läheni minua, aloin kuulla musiikkia lähes joka paikasta. Aloin nähdä asioita [luonnollisen maailman] toiselta puolelta. Esimerkiksi niihin aikoihin kun naapurini kuoli niin pystyin kuulla kuinka hän huusi kun hänet raahattiin helvettiin. Samoin oli myös silloin kun ystäväni äiti kuoli. Kolme päivää tätä myöhemmin hänen hautajaisissaan, minä näin kuinka hän oli kävellyt hänen henkisesti jälkeen jääneen pojan luokse ja hänen poikansa oli reagoinut siihen. Minä tunsin kuinka valo sisälläni alkoi hiipumaan. Luulen että minulla oli toinen jalka jo oven ulkopuolella. Viimeinkin, eräänä päivänä minä päätin lopettaa kamppailun ja pyysin Jumalaa antamaan minulle anteeksi kaikki asiat joita minulla ei ollut mahdollisuutta enää tehdä. Mukaanlukien suunnitelmat joiden tiesin hänellä olevan varattuna minulle.

Ehkä noin 24 tuntia tämän jälkeen, hieman myöhemmin minun matkani helvettiin alkoi. Minä heräsin ja istuin heti ensimmäikseksi pöytäni ääreen. Yhtäkkiä huoneessani tuli valtavan kirkasta. Se oli kuin tähti olisi kirjaimellisesti ollut minun huoneessani, mutta oli täysin selvää että se oli Jumala. Hän alkoi tuomita minua. Minä en odottanut tämän menevän niin huonosti kuin se meni, sillä minä olin pelastunut jua minut oli kastettu ja olin nähnyt näkyjä pitkin elämääni. Hänen vihansa oli intensiivistä ja niin voimakasta että tuskin kykenin kestämään sitä. Minun oli kohdattava Hänet. Hän sanoi etten voisi tulla kotiin minun anteeksiantamattomuuden, katkeruuteni ja kaunan takia. Kaikki ne kerrat kun sanot “minä en koskaan anna hänelle anteeksi”? Ne kahlehtivat sinut. Jumala sanoi että minun vihani ja katkeruuteni erottivat minut Hänestä ja koska en ollut koskaan antanut anteeksi niin en ollut oikeutettu siihen. Jeesuksen lahjassa meille oli ollut kyse anteeksiantamisesta ja minä olin todella missannut sen.

Jumala näytti minulle kuinka minun vihani sai aikaan sen miten kohtelin muita kun vihastuin. Olin julma niitä kohtaan jotka muistuttivat minua niistä ihmisistä jotka olivat satuttaneet minua eniten. Kerran pelastettu aina pelastettu ei nyt auttanutkaan minua ollenkaan.

Jumala kystyi minulta että haluaisinko saada anteeksi ja saada toisen mahdollisuuden? Minä sanoin “kyllä” niin nopoeasti kuin vain kykenin saamaan sen ulos huuliltani. Yhtäkkiä veri alkoi valua pitkin huoneeni seiniä ja seinä edessäni paloi pois niinkuin sätkäpaperi. Minä putosin pimeyteen ja portti alapuolellani avautui. Liekit tulivat äänekkäästi minua kohti ja saavuttivat minut. Minä putosin palavaan järveen jossa ei ollut pohjaa, omalle paikalleni joka oli juuri minulle varattu -- paikalle josta Jeesus olisi voinut pelastaa minut -- jos vain olisin päästänyt irti asioista ja antanut anteeksi niin en olisi päätynyt näihin kahleisiin joissa nyt olin.

Minut oli kahlehdittu jokaiseen ihmiseen jolle en ollut elämäni aikana koskaan antanut anteeksi. Ensimmäinen asia joka tuli mieleeni oli ymmärrys siitä etten koskaan tulisi pääsemään pois täältä. Siellä ei ollut toivoa ollenkaan koska tämä asia oli niin raskaasti läsnä että se lävistää koko olemuksesi. Minä katsoin ringissä oleviin ihmisiin joihin minut oli kahlehdittu. Osa heistä oli vielä elossa maan päällä, joten näin heistä haamumaisen ja läpinäkyvän version. Mutta ne ihmiset jotka olivat jo siellä olivat palaneet tunnistamattomiksi. Minä pystyin näkemään liekkien tekemät jäljet heidän käsissään ja kehoissaan. Heillä ei ollut hiuksia tai kulmakarvoja. Heidän silmänsä pysyivät muuttumattomina ja nämä ihmiset olivat tuskissaan. Ei mitään sanoja. Oli rinkejä jotka oli yhdistetty rinkiin jossa olin muiden ihmisten kanssa. Minun serkkuni oli kahlehdittuna jokaiseen mieheen kenelle hän ei ollut antanut anteeksi elämänsä aikana. Siinä missä hän oli elämänsä aikana kääntänyt suvulleen selkänsä, nyt hän kaipasi olla kanssamme ja hänellä ei ollut minkäänlaista tietoa siitä että me olimme aivan hänen takanaan. Vaikka olin elossa ollessani ollut vihainen näille ihmisille, siellä oli niin paha olla että minä aloin itkeä heidän puolestaan, en vain omasta puolestani.

Minä katsoin ylös porttiin jonka läpi olin pudonnut ja näin kuinka ihmiset edelleen putosivat sen läpi, jatkuvasti paikoille joka oli tulessa varattu heitä varten. Minä en vain kokenut minun tunteitani, minä koin myös niiden lukemattomien sielujen epätoivon jotka olivat siellä alhaalla minun kanssani. Tämä oli enemmän kuin kykenin kestämään. Nainen huusi niin verta hyytävän huudon joka oli niin intensiivinen että se suorastaan värähteli minun lävitseni. Minä tunsin kuinka minun seplväjärkisyyteni alkoi lipsua poispäin minusta. Seuraavaksi oli seisomassa kalliolla katsoen helvettiin päin. Jeesus oli minun vasemmalla puolellani, eli minä olin siis Hänen oikealla puolellaan. Kukaan toinen ei voisi saada minua pois niistä liekeistä. Ainoastaan Hänen verensä ja Hänen anteeksiantonsa voisivat saada sen aikaan. Siellä ei ollut ketään toista jolla olisi ollut auktoriteettia siihen. Hän oli pitkä, ehkä noin kahden metrin mittainen. Hän ja minä seisoimme siinä kalliolla joka oli helvettiin päin ja itkimme ihmisten puolesta jotka siellä olivat. Minä pystyin nähdä Hänen silmistään että Hän tunsi joka ikisen siellä olevan ja heidän tarinansa. Se henkilö kenet hän oli tuntenut luomisesta lähtien oli siellä tulessa, osana lukematonta joukkoa ihmisiä. Se muistutti ikäänkuin täyteen pakattua konserttia jossa oli niin paljon ihmisiä kun silmä kykeni vain näkemään. Jokainen siellä oleva huusivat, kädet ilmassa heiluen, mutta siellä ei ollut konserttia vaan he kaikki olivat tulessa.

Sillä hetkellä minulle näytettiin kuinka monet elossa olevat ihmiset olivat vaarassa joutua helvettiin juuri samoista virheistä joita olin itsekin tehnyt ja että minun tulisi kertoa näkemästäni kaikille ketä tulen tapaamaan.

Minun täytyi painaa mieleeni nämä viisi sääntöä:

Minä en voi olla ilkeä

Minä en voi nimitellä ihmisiä

Minä en voi kantaa kaunaa ja katkeruutta

Minun täytyi antaa ihmisille anteeksi

Minun täytyi oppia elämään rauhassa muiden kanssa

Sitten minä olin hetkessä takaisin omassa huoneessani. Helvetti on todellinen ja se on ikuinen, mutta jos meidän aikamme ei vielä ole tullut tai meille annetaan toinen mahdollisuus, niin sitä voi hetken nähdä toiselle puolelle ja tulla takaisin. Mutta sen jälkeen kun sinä et voi palata takaisin kehoosi, helvetistä tulee pysyvä. Ihmisillä on samankaltaisia kokemuksia kaiken aikaa. Jeesus toi Lasaruksen takaisin kuolleista ja Jeesus itse palasi henkiin kuolleista, joten kenenkää ei pitäisi sanoa että tämmöinen ei ole raamatullista

Se pitäisi myös ottaa huomioon että me elämme hyvin erityistä aikaa. Me olemme viimeisissä päivissä ja Jumala lähettää ulos Hänen palvelijoitaan ja ihmiset kokevat ihmeellisiä asioita Jumalan kanssa. Hän kutsuu meitä kotiin. Hän näyttää meille tien. Aikana jona maailmasta on tullut yhtä pimeä kuin mitä minun sydämeni oli ollut, sen tulee tietää näistä asioista. Jos et usko Raamattuun ja et usko ihmistä joka on palannut haudasta takaisin niin muuta ojn vielä tehtävissä?

Minä kysyin Isältä kerran miksi Hän lähettää minut ihmisten luokse jotka eivät kuuntelekaan minua? Hän sanoi lähettäneensä minut heidän luokseen tuomitakseen heidät tavalla tai toisella, jotta yksikään ei voisi väittää että kukaan ei kertonut heille tai olisi edes yrittänyt kertoa. Sinun TÄYTYY antaa anteeksi ja tehdä parannus sinun pahoista teoistasi. Tästä on kysymys. Päivän lopuksi Jumala on Jumala ja hänellä on oma tapansa tehdä asiat ja sillä ei ole merkitystä pidätkö niistä vai et. Hän on Jumala! Kaiken Herra! Messias Jeesuksen isä. Ilman Jumalan syvää rakkautta meitä kohtaan, Jeesus ei olisi koskaan tullut ja olisimme kaikki kadotettuja. Ja kaikki te varmaan tiedätte kuinka Jumala on yrittänyt puhua omalletunnollesi pitkin elämää. Te tiedätte kuinka joskus olette vain jättäneet huomioimatta sen sisäisen äänen joka on yrittänyt estää teitä tekemästä huonoja päätöksiä. Minun kertomukseni on osa sitä pitkää prosessia, joka on ollut osa elämäänne alusta asti. Minä toivon että jokaisen silmät avautuisivat. Tämä on todellista. Sinun täytyy laittaa asiat kuntoon. Ota tämä hyvin vakavasti. Rauhaa ja Jumalan siunausta kaikille.

Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän on valehtelija. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Tämä käsky meillä on häneltä: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään. 1 Joh 4:20-21 (RK2012)