Sadhu Sundarin näky paholaisesta naisen olkapäillä
Sadhu Sundar näki todella mielenkiintoisen näyn siitä kuinka saatana saa ihmisen luopumaan uskosta, Hän näki näyssä pienen, apinan kaltaisen paholaisen, joka istui naisen olkapäillä. Se kuiski katalasti kauniin pastorin vaimon korvaan lukuisia imartelevia sanoja, siitä kuinka kaunis ja suloinen hän oli ulkonäkönsä puolesta. Aluksi nainen torjui hengen tiukasti, ja se vetäytyi pois. Mutta pahahenki oli sinnikäs – se palasi yhä uudelleen, viikko toisensa jälkeen, houkutellen ja vietellen naista imartelullaan. Ajan myötä naisen vastustus kuitenkin murtui; hän alkoi kuunnella demonin sanoja, eikä enää käskenyt sitä poistumaan. Sitten henki pääsi sisään hänen mieleensä, jossa sen suunnitelmat etenivät seuraavaan vaiheeseen. Siitä hetkestä lähtien nainen ei voinut lakata ajattelemasta omaa kauneuttaan ja sitä kuinka hän ansaitsee paremman elämän itselleen. Tässä vaiheessa hänelle tuli suoranainen pakkomielle uudesta elämästä ilman hänen köyhää miestään, joka halusi palvella Herraa. Jumala oli kutsunut heitä perustamaan seurakunnan pienelle paikkakunnalle, mutta pienten tulojen vuoksi, naisesta oli pikkuhiljaa kasvanut tyytymätön, heidän alhaiseen elintasoonsa.
Hänen mielensä täyttyi ajatuksista ja suunnitelmista, jotka eivät olleet Herralta: ”Miksi kärsin köyhyyttä pastorin vaimona, kun voisin loistaa filmitähtenä Hollywoodissa? Minusta voisi tulla kuuluisa näyttelijä, sillä olenhan minä hyvin kaunis nainen!” Nämä ajatukset muuttuivat lopulta teoiksi eräänä kohtalokkaana päivänä, jolloin hän mursi miehensä sydämen, ilmoittaessaan hänelle avioerosta. Nainen pakkasi laukkunsa, jätti entisen elämänsä taakseen ja muutti pois, tavoitellakseen itsekkäitä unelmiaan. Hollywoodissa hän saavutti menestystä – hän nousi näyttelijänä kuuluisuuteen ja antautui monien miesten syleilyyn, hukuttaen itsensä kaikkeen siihen loistoon, mitä paholainen oli hänelle luvannut.
Eräänä päivänä, tultuaan filmitähdeksi, nainen seisoi peilin edessä, ihaillen itseään. Hän sanoi ääneen: ”Olen rikas, kuuluisa ja minulla on kaikkea, mitä tarvitsen – mihin minä tässä enää Jeesusta tarvitsen?” Demoni hieroi likaisia käsiään, sillä tuo hetki merkitsi merkittävää käännekohtaa: se oli saavuttanut tavoitteensa. Demoni oli aiemmin onnistunut valtaamaan hänen mielensä, mutta vihdoin se voisi siirtyä hänen sydämeensä — josta nainen oli juuri antanut Jeesukselle häädön. Nainen, joka oli kerran tuntenut Jeesuksen, käänsi nyt Hänelle selkänsä ja teki sen mitä ei voinut vuosia kuvitellakaan tapahtuvaksi, luopui täysin uskostaan.
Tämä on eksyttävien henkien päämäärä – ne eivät tyydy pelkkään kiusaukseen, siihen että saisivat ihmisen lankeamaan syntiin. Niiden tarkoitus on saada sinut lopulta kieltämään Jeesus herranasi ja pelastajanasi. Ne kuiskivat houkutellen olkapäillä, odottaen kärsivällisesti kunnes ihminen avaa oven heille, ensin mielensä ja lopulta sydämensä. Pastorin vaimosta tuli varoittava esimerkki siitä, miten pieneltä tuntuvasta itserakkauden synnistä kasvoi lopulta teko, joka vei hänet pois Jumalan yhteydestä. Näky paljastaa, että näiden henkien tavoite on aina sama: ryöstää uskomme ja synnin paaduttamana vetää meidät mukanaan ikuiseen pimeyteen.
Maailman loisto on petollista, sen kesto on vain silmänräpäys ikuisuuteen verrattuna, silti se maksaa ihmiselle lopulta kaiken. Paholaisen diili jota hän tarjoaa ihmisille on: hetki nautintoa maan päällä ja ikuisuus kärsimystä helvetissä
Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi… (Hebr 3:12-13:)
Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? (Matt 16:24-26)