16-vuotiaan pojan synkkä näky ahdistuksen ajasta
16-vuotias Daavid koki keskiyöllä vuonna 2016 voimakkaan ja näyn ahdistuksenajasta. Kyse ei ole unesta, vaan hän näki näyn hereillä ollessaan ja antoi sen seurauksena elämänsä Herralle.
Daavid näki maailman luisuvan sanoinkuvaamattomaan pimeyteen ja kaaokseen: ihmiset muuttuvat suorastaan hulluiksi, harjoittaen kannibalismia ja ihmisuhreja. He tappavat toisiaan selviytyäksen, mutta sen lisäksi myös silkasta tappamisen ilosta.
Hän näky myös tulivuorten purkauksia, ydinaseisiin liittyvää kilpavarustelua valtioiden välillä ja yhteiskuntien romahtamista. Daavid varoittaa, että katolilaisten sanat aloittavat suuren sodan, jonka jälkeen vaikeudet vasta todella alkavat. Kolmas maailmansota tulee olemaan pelkkää alkulämmittelyä kaikelle muulle, mitä ihmiskunta joutuu kohtaamaan ahdistuksen aikana.
DAVIDIN NÄKY
2016
Olin hereillä ja tuijotin kelloa, kunnes se löi kaksitoista, ja silloin näky alkoi. Näin yhtäkkiä kaiken – aivan kamalia asioita, joita ihmiset tekivät toisilleen selviytyäkseen. Minä näin tulta ja verta. Näin paljon verta, eikä se ollut kuivunutta, vaan se oli verenpunaista ja tuoretta verta. Minä olin hereillä, ja hetkessä kaikki tämä vyöryi päälleni. Ihmiset… he ovat aivan hulluja. Aivan keskivertoihmiset, joita luulisi täysin normaaleiksi, muuttuivat täysin. He alkoivat harjoittaa kannibalismia ja tehdä ihmisuhreja. Minä näen sen edelleen… tämä näky on yhä minun silmieni edessä.
Näen sodan – mutta se on suurempi kuin mikään tavallinen sota, ja sen jälkeen tulee vielä jotain pahempaa, eikä kukaan tule voittamaan tätä sotaa. Ihmiset väittävät kyllä voittavansa sen, mutta se ei ole totta. Tämä sota ei ole taistelua hyvän tai pahan puolella, vaan se on pelkkää tappamista – tappamista tappamisen vuoksi, niin kuin se olisi urheilua. He eivät enää tapa selviytyäkseen, vaan sen tuoman mielihyvän vuoksi.
Olen epäillyt näitä asioita koko elämäni, mutta kaikki tämä on totta. Minä en pelkää, vaan itken heidän puolestaan… näiden kaikkien kauhujen takia. Jos tämä on viimeinen asia mitä joudun kohtaamaan, olen valmis tekemään ihan mitä tahansa. Mutta nämä asiat, joita edelleen näen… ne ovat kauheita. En käsitä, miten mies, nainen, lapsi voi tehdä sellaisia asioita. Miten yksinkertainen elämä voi muuttua näin lyhyessä ajassa tällaiseksi painajaiseksi?
Varokaa katolilaisia, sillä ensimmäiset sodan sanat tulevat heiltä. He väittävät sitä rauhaksi, mutta se kaikki on pelkkää korruptiota.
Me tarvitsemme valmistautumiseen paljon enemmän muutakin kuin ruokaa. Heillä ei ole aavistustakaan siitä mikä on tulossa. Me tulemme tekemään edistysaskeleita ydinaseisiin liittyen, mikä ei tule olemaan hyvä asia. Siitä tulee kilpavarustelu ydinaseiden voimasta ja he tulevat vertailemaan, kenellä heistä on suurin ja pahin ase.
Minä näen ainoastaan lisää kuolemaa. Näen ihmisten hyökkäävän seurakuntien kimppuun – eivät siis vain pelkkien rakennusten, vaan Jumalaan uskovien ihmisten kimppuun. He teurastavat heitä hitaasti ja tuskallisesti, pitkittäen heidän kuolemaansa niin pitkään kuin mahdollista. Siellä on mies, joka katsoo ja hymyilee, kun se tapahtuu, ja hänen vieressään on toinen, lyhyempi mies. Molemmat ovat kuin pelkkiä varjoja. He vain katselevat, kun kaikki nämä asiat tapahtuvat. Ihmiset huutavat tuskissaan ja kivuissaan, kun heitä kidutetaan.
Monet tulivuorista purkautuvat. Tulirengas, joka menee Japanista Kaliforniaan – koko se alue tulee purkautumaan, ja uudet maamuodostumat nousevat, mutta ne eivät ole maata, vaan sulaa laavaa. Sitä tulee valtavat määrät, aina vain lisää ja lisää.
Ihmisiä kuolee valtavia määriä – ja he uhraavat ihmisiä ja eläimiä tulivuorille, mutta se ei auta ollenkaan, vaan se saa ainoastaan heidät sekoamaan. He hyväksyvät tämän asian ja sitten sekoavat, kuten näin aikaisemmin. Lopulta tämä loppuu, mutta asiat vain pahenevat tämän jälkeen. Ihmiset tulevat tästä vielä hullummiksi ja he alkavat hyökätä tervejärkisten ihmisten kimppuun. He tappavat heitä ja alkavat muodostaa heimoja. He kaikki ovat villi-ihmisiä, ilman minkäänlaisia sääntöjä tai periaatteita. He repivät eläimiä elävältä ja syövät niitä. Minä näen sen: vuohia, lampaita, kissoja, koiria, lehmiä. He eivät metsästä niitä, vaan näkevät ne suoraan ruokana. Kaikki mikä on elossa ja liikkuu, on heille ruokaa – riippumatta siitä, mitä se on. Kannibalismista tulee ihan arkipäivää. Siinä ei ole heille mitään outoa. Jos heidän täytyy turvautua siihen, he tekevät sen epäröimättä.
Amerikasta tulee villien maa. Koko Aasian mantereen ihmisistä tulee helvetinpalvojia. He palvovat jotain, mutta se ei ole Jumala. Kiinalaiset, japanilaiset, aasialaiset – he palvovat omia jumaliaan. Ne eivät ole pelkkiä kuvia tai symboleja, vaan ne ovat elossa. Niillä on eriväriset ihot ja ne tulevat näyttämään ikäänkuin eläviltä patsailta. Osa niistä on pieniä, kun taas toiset ihmisen kokoisia ja jotkut jättiläisiä.
Näin pelkkää raakuutta ja kaaosta. Täällä (USA:ssa) ei tule olemaan samanlaista palvontaa, vaan kaikki tulee perustumaan materialismiin: mitä voimme saada, mitä voimme pitää itsellämme ja miten selviydymme, mutta siellä he luottavat jumaliinsa. Tässä on kaikki, mitä näin.
"Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.' Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.' Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä. (Matteus 25:1–13)